Eilen aamulla minulla oli kehityskeskustelu uuden esimieheni kanssa. Läpi tilaisuuden minun teki mieli nipistää itseäni varmistaakseni, että olen hereillä enkä näe unta. Jos aikaisemman esimiehen kanssa kehityskeskustelut olivat pakkopullaa, lannistavia ja ahdistavia tilaisuuksia ilman todellista vuoropuhelua (kyllähän sinä tiedät, että minun mielipiteeni esimiehenä ratkaisevat) niin tämä tilaisuus oli ihan toista maata.
Tietenkin tästä tilaisuudesta puuttui kuluneen vuoden arvio, koska olen ollut töissä tässä uudessa paikassani vasta vajaan kuukauden. Se osuus on - ikävä kyllä - käytävä vanhan esimiehen kanssa. Ensi viikolla. Ahdistaa jo valmiiksi pelkkä ajatus.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, mitkä ovat yksikköni visio ja missio (näitä ei edellisessä tiimissä koskaan paperille kirjattu, ne tuntuivat ikäänkuin olevan hukassa). Sen jälkeen keskusteltiin siitä, mitkä ovat minun roolini ja vastuuni, joilla pyritään yksikön vision ja mission tavoitteisiin. Ja sitten keskusteltiin, minkälaisia kehitystarpeita minulla on, jotta voin täyttää vastuuni.
Kehitystarpeiden kartoitus aloitettiin minun näkemyksieni listaamisella ja jokaisen kohdalla myös purettiin auki miksi ja miten. Sen jälkeen oli esimiehen vuoro lisätä ja kommentoida. Mitään lisättävää ei omaan pitkään listaani tullut, mutta painotuksia saatiin muokatuksi.
Kaiken tämän jälkeen olin hyvin, hyvin hämmästynyt. Tässä kehityskeskustelussa tuntui olevan järkeä. Minulle oli tarjolla rooli ja vastuita, jotka palvelivat yksikköni tarpeita. Minulla oli lista kehitystoimista, jotka priorisoitaisiin ja joille laadittaisiin ihan oikea toteuttamissuunnitelma. Minä tunsin olevani pääsemässä johonkin, minulla oli tavoite ja minulle annettiin keinot päästä siihen tavoitteeseen. OMG!
Tämähän ei ollutkaan mitään sanahelinää tai pakkopullaa. Ja tätä keskustelua jatketaan. Kunhen olen toimintasuunnitelman saanut hiotuksi käydyn keskustelun perusteella, käydään se yhdessä läpi. Ja työtehtävistä tullaan käymään jatkuvaa keskustelua. Katsotaan aina, mitkä ovat lähiajan painopisteet ja mitä on mahdollisesti tarjolla tulevaisuudessa. Hei haloo - onko tämä totta?
Joku ehkä ajattelee, että jatkuva kommunikointi esimiehen kanssa työtehtävistä tuntuu turhalta, mutta minä en näe asiaa siten. Minusta on hyvä aika ajoin tarkistaa, ollaanko tekemässä oikeita asioita ja mitkä ovat asioiden painopisteet. Ettei tule keskityttyä vääriin asioihin.
Pahaa pelkään, että tuommoinen kultajyvä-esimies revitään muihin hommiin. :( Mutta minun uskoni toimiviin kehityskeskusteluihin on palautettu! :)
Blogi on siirtynyt
4 vuotta sitten

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti