Kevät...

Kevät - tuo mielenkiintoinen vuodenaika.

Luonnon herääminen saa kulkemaan kameran kanssa ulkona. On mukavaa kuvata luonnon heräämistä. Ihanaa, kun linnut laulavat ja perhoset lentelevät. Jos vain olisi kamerassa kunnon putket, niin kuvaisin vielä enemmän. Nykyisillä putkilla pitää päästä suhteellisen lähelle kuvattavaa kohdetta.

Tähän välikommenttina, että olen päättänyt kasvattaa kamerani varustusta jokaisella lomallani. Pääsiäisen jälkeen pidin lyhyen kolmen päivän loman ja ostin uuden putken, Canon EF-S 55-250mm 1:4-5.6 IS. Ei ehkä juuri se, mitä halusin, mutta se, mihin oli varaa. Itse asiassa haaveilen makroputkesta, mutta joudun senkin suhteen ensin varmaan ostamaan jotain kukkarolle sopivaa sen juuri haluamani sijasta.

Kevät aurinko ikävästi paljastaa kodin pölypesät ja pesemättömät ikkunat. Ikkunat on helppo "unohtaa" laittamalla säleverhot kiinni ja/tai välttämällä katsekontaktia lasipinnan kanssa. Jaloissa pyörivät pölypalleroiset selätin tänään siivoamalla olohuoneen. Täällähän minä vietän suurimman osan siitä hereilläoloajastani, jonka ylipäätänsä vietän kotonani. Samalla vähän järjesteltiin huonekalujen sijoituspaikkoja ja taas tuntuu siltä, että kyllä tällä seuraavaan kevääseen mennään.

Keväällä on kiva puuhata pihatöissä. Tosin ei meidän pihalla tänä keväänä. Tarkoituksena on laittaa takapiha uusiksi ja vielä odotamme piirustusten valmistumista. Sen jälkeen pääsemme purkamaan vanhaa ja rakentamaan uutta. Suunnitelman piti tulla tällä viikolla, mutta ei kuulunut. En ole vielä huolissani, mutta ensi viikolla jo sitten soittelen perään. Takapihalla ei siis tällä hetkellä ole kiva olla, kun siellä ollaan jo jotain purettu mutta mitään uutta ei ole valmiina.

Kevät ei tänä vuonna ole senkään takia kiva juttu, että kävin ensimmäistä kertaa tässä uudessa organisaatiossani ns. palkka- ja kehityskeskustelun. Keskustelu ei sujunut ihan niinkuin odotin ja niin vain katosi 90 prosenttia työmotivaatiosta kankkulan kaivoon. (Ikävä kyllä työmoraali on ennallaan ja niin sitten väännän ja väkerrän, vaikka tiedän, että ei siitä kiitosta tule... ) Nyt vain odottelen, miten asiat tästä kehittyvät. Mielenkiintoinen projekti olisi tiedossa ja sormet oikein syyhyävät päästä sen kimpppuun, mutta mutta ... Toinenkin mielenkiintoinen "tarjous" on pramilla: organisaation sisältä saattaisi löytyä hieman pidempiaikainen sijaisuus. Se houkuttelee tässä tilanteessa kovastikin.

Mutta ainahan se on niin, että elämä jatkuu. Huomenna valmistuu siltaremontti, josta maksan itseni kipeäksi, mutta toivottavasti ongelmat alaposkihampaan kanssa jäävät historiaan. Tiistaina matkustan Vilnaan kahden päivän työmatkalle. Ihanaa, ei tarvitse istua konttorilla vaan voi haistella Liettuan kevättä. Toivottavasti siellä ollaan pidemmällä kuin täällä.

Ai niin - kaikki muut varmaan seuraavat kohta silmä kovana Suomi-Ruotsi ottelua, mutta minä en. Minä menen nukkumaan. Naapurin isäntä kyllä huolehtii siitä, että tiedän milloin Suomi tekee maalin. Ja kun minua ei oikeastaan lopputulos jaksa kiinnostaa, niin loput luen aamulla Turun Sanomista. Hyi minua!