Sukkaa, tumppua pukkaa

Niin on jälleen viikko vierähtänyt ja sukkapari tullut uunista ulos. Tumppuparikin on työn alla ja seuraavat suunnitteilla. Selvästikin luova kausi valloillaan.

Päivän mietteet ovat olleet lemmenpesän hankinnassa. Tiistaina on määrä "neuvotella" yhdestä ehdokkaasta. Entä sitten, jos neuvottelut johtavat tulokseen. Sitten on mietittävä, mistä raapia kasaan tarvittavat rahat ja kalusteet. Mietittävää siis riittää.

Eilen käytiin Helsingin kirjamessuilla. Kiva kokemus ja oli mukava verrata niitä Turun messuihin. Helsingissä oli ehdottamasti enemmän kuunneltavaa eli mielestäni esiintymislavoja oli enemmän. Itse jäin kuuntelemaan ihan vain jalkoja lepuuttaakseni keskustelua kirjasta nimeltään "Työtytöt". Olipa hyvä hetki jalkojen lepuutteluun ja jälkikäteen ajateltuna onni, että päätin vapaan tuolin keskeltä riviä itselleni kaapata. Keskusteluun uppoutui helposti mukaan ja kirjakin tulee varmasti jossain vaiheessa luettua.

Toivottavasti seuraavaa blogipäivitystä ei tarvitse odottaa kokonaista viikkoa. Kun viikon pitää asioita sisällään, unohtaa, mistä kaikesta viikon varrella ajatteli tänne ajatuksiaan koota. Mutta kun ei saa aikaiseksi - sitäkään, että muutaman rivin päivittäisi muiden pällisteltäväksi.

Kohti marraskuuta siis!

Lemmenpesä haussa

Nyt se on sitten päätetty. Lemmenpesää haetaan Helsingistä työpaikkani lähistöltä. Yhtä "murjua" jo kävin katsomassa torstaina. Sitä ei voinut hurjallakaan mielikuvituksella nimittää lemmenpesäksi, mutta pesäksi kyllä. Eduksi voisi laskea kalusteiden kuulumisen vuokraan ja lyhyen työmatkan (about 100-150 metriä). Mutta sitten ne haitat: raitiovaunulinja ikkunan alapuolella ja muutoin siistin puoleisen kämpän aivan järkyttävä katto. No, joku voisi sanoa, onko sillä katolla niin väliä. Onhan toki. Sitähän joutuisin katselemaan sängyllä maatessani.

Seuraava ehdokas on vuorossa maanantaina. Siitä minulla ei ole mitään muuta tietoa kuin osoite ja neliöiden määrä. Niitä on liki tuplaten torstaiseen ehdokkaaseen verrattuna, mutta kunto on ilmeisesti tässäkin osoitteessa huonomman puoleinen. Matkaa työpaikalle jo jonkun verran enemmän, mutta ei liikaa.

Työkaverin kanssa juttelin tästä lemmenpesän hankinnasta. Hän ei halua kuulla myöhemminkään mitään likaisia yksityiskohtia, mutta avualiaasti nimesi minulle maalaistollolle ne kaupunginosat, josta sitä kämppää tai siis lemmenpesää kannattaa katsoa. Mukava, kun on avuliaita työkavereita. Kriteereinä ovat siis asunnon sijainti työpaikkaan nähden ja hinta. Siinäpä ne tärkeimmät.

Onhan se tietysti ikävä jättää mies tänne "viiden huoneen ja keittiön" lukaaliin viikoksi, jos itse ahtaudun ehkä jopa alle kahdenkymmenen neliön yksiöön. Lemmenpesän ideana kuitenkin on, että mies voisi joskus tulla sinne ahdinkoon seurakseni. Nyt kun ei enää koiraakaan ole huolehdittavana. Saa nähdä, toteutuuko tämä joskus vai kuoleeko ajatus sauhuunsa.

Hampaaton

Kävin eilen hammaslääkärissä. Olin siirtänyt ja siirtänyt siellä käyntiä, kun tiesin, että kipua ja tuskaa on tiedossa. Mutta enpä arvannut lopputulosta. Kotiuduin käynniltä hampaattomana, tarkemmin sanottuna ilman oikean alaleuan poskihammasta.

Kyseistä hammasta on hoidettu jo vuodesta 2003 erinäisiä kertoja. Kaikki alkoi siitä, kun siitä lohkesi iso paikka. Siihen tehtiin väliaikainen paikka ja kun olin menossa sitten varsinaisen paikan uusintaan, ongelmat alkoivat. Hammas lohkesi hammaslääkärin käsiin. Jouduin vaihtamaan hammaslääkärin erikoishammaslääkäriksi. Hampaaseen tehtiin kruunu, jota tehtäessä jo todettiin, että ratkaisu on tilapäinen. Viimeisten vuosien aikana ientä on leikattu auki ja milloin on raavittu leukaluuta, milloin muuten vain poistettu tulehtunutta kudosta.

Eilen sitten poistettiin koko hammas. Hampaan juuren ympärillä oli jälleen tulehdus ja erikoishammaslääkäri tarjosi kolme vaihtoehtoa, joista sitten lopulta valitsin hampaan poistamisen ja sillan teettämisen. Kallis päätös, mutta sanoin erikoishammaslääkärille, että olen väsynyt tähän jatkuvaan rumbaan hampaan ympärillä.

Onnekseni siltaa ei voi tehdä ennen kuin vähintään kolme kuukautta on kulunut hampaan poistamisesta. Kraaterin pitää parantua ensin. Senkin jälkeen aikaa sillan rakentamiseen on yhdestä kolmeen vuoteen. Silta pitää saada aikaiseksi ennen kuin yläpuolella oleva hammas valahtaa irti leukaluusta. (Huomatkaa, että minä tässä käännän erikoishammaslääkärin ammattipuheet kansan kielelle)

Onneksi tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että näin minulla on aikaa kerätä tarvittavaa summaa kasaan. Aikaisintaan sillanrakennuspuuhiin voidaan ryhtyä tammikuussa ja rakennustyön alkua erikoihammaslääkäri suositteli korkeintaan siirtämään vuoden 2011 loppuun. Taidan jo tietää, mihin ensi kesän lomarahat uppoavat. Hyvästi suunnittelmani ostaa kameraan kunnon putki!

Työmatkustaja

Väsynyt työmatkustaja ilmoittautuu. Aamulla lähdin liikkeelle sillä aamuyön junalla eli kello 5.44 lähtevällä junalla. Kupittaalla samaiseen torkkuvaunuun kipitti nainen, joka kälätti kännykkään suureen ääneen. Miksi ihmeessä pitää tulla torkkuvaunuun, jos mielessä on vain tiukkasanainen kännykkäkeskustelu. No, tunnustetaan - ei sitä puhelua kauan kestänyt. Mutta jostain syystä ei vain uni tullut tänä aamuna heti silmään ja sitten kun tuli, niin tuli katkonaisena. Olin edellisenä iltana siirtänyt nukkumaan menoa todistellen itselleni, että nukun sitten junassa. Mitä opin? Ei kannata todistella itselleen mitään.

Nyt olen matkalla kotiin. Entistä väsyneempänä. Tein uutterasti töitä koko päivän ja nyt on olo, että olen antanut kaikkeni. Yritän kuitenkin sinnitellä hereillä, koska jos nyt nukun, on illalla uusi ongelma. Uni ei tule silmään, kun on hyvin levännyt junassa. Aivan varmasti nukkuisin niin sikeästi, että jos en olisi menossa junan pääteasemalle, huristelisin ohi sujuvasti.

Edessäni istuu herrakaksikko, jonka suurinta huvia on nostaa juuri laskemani "ikkunaverho" sellaisiin korkeuksiin, että aurinko häikäisee näytön vaikeaselkoiseksi mössöksi. Onneksi minulla on kuulokkeet korvilla, etten kuule heidän keskusteluaan. Mutta tuoksusta päätellen "pojat" ovat lähteneet liikkeelle pubin kautta ja juuri ostivat lisää menovettä myyntikärryistä. Onneksi matka ei ole pitkä. Ja onneksi kuulokkeista kuuluu hyvää musiikkia.

Syntymäpäiväni kunniaksi ostin minäkin jotain hyvää kärryistä: minipurkin Pringlesejä. Kova suolaisen himo iski ja kun niitä kerran oli tarjolla, niin lankesinhan minä. Kuinkas muutenkaan. Ei taida olla aikoinaan uhoamani projekti junanpenkin täyttöasteen alentamisesta millään lailla käynnissä. Huono projektipäällikkö ( minä), joka ei saa pidettyä projektin henkilöä (minua) kurissa. Projektilta puuttuu ohjausryhmä! Siinä selitys. Nyt ei muuta kuin vapaaehtoiseksi ilmoittautumaan!

Elämä jatkuu

Niinpä vain on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta.

Koti on tuntunut kovin tyhjältä ilman rakasta koiraamme Leeviä. Toisaalta elämä on helpottunut. Minun pitkät työmatkani ja miehen intohimo pitkiin työpäiviin eivät vaadi enää erikoisjärjestelyjä. Lattiat pysyvät puhtaina eikä tarvitse enää katsoa, mihin jalkansa iskee. Ja kuten pitkästä aikaa eilen kotiin tullut tytär tuumasi: täällä "haiseekin" erilaiselta.

Kyyneleet toki vierähtävät poskille edelleen, kun katsoo Leevin kuvia tai kertoo jolle kulle asiasta vielä tietämättömälle, ettei Leeviä enää ole. Puhumattakaan siitä kyynelten tulvasta, joka virtasi katsellessani vanhimman tyttären tekemää videota Leevistä.

Uurnaa odotellaan. Lasku on jo maksettu, mutta ilmoitusta siitä, että uurna olisi noudettavissa, ei ole vielä saatu. Laskun mukaan uurna olisi ollut noudettavissa eilen. Pitänee soittaa ensi viikon keskipuolella, jos ei viestiä ole siihen mennessä tullut. Kun uurna on saatu sille varatulle paikalle, uskon että surutyökin helpottuu.