ESI yllätys

Eilen tiimipalaverissa meille pikanäytettiin tämän vuoden ESI tuloksia. Vieläkin on leukaperät kipeät, kun tipahti alaleuka lähes tulkoon lattialle tulokset nähdessäni. Ei voinut muuta kuin hämmästellä - oli sen verran hyvät tulokset. Varsinkin kun vertasi edellisen vuoden tuloksiin edellisessä tiimissäni.

Tänään keskustelin esimieheni kanssa hyvistä tuloksista ja omista aiemmista kokemuksistani. Hänkin oli positiiivisesti yllättynyt, että heinäkuun alusta koossa ollut tiimi sai näin hyvät tulokset. Ja minä puolestani uskon, että tiimimme on ihan vilpittömästi vastannut. Eli olemme tiiminä ihan oikeasti sitä mieltä, että meitä johdetaan oikein ja että teemme oikeita asioita.

Olipa mukava uutinen näin joululoman alla. On mukavaa palata töihin ensi vuoden puolella, kun tietää, ettei ESI tulosten läpikäynnistä tule samanlaista tuskaista kokemusta kuin aikaisemmin. Jo pikaisessakin läpikäynnissä ehdittiin hahmottelemaan, mihin osa-alueisiin palataan läpikäynnissä, ja voin kertoa, että ovatpahan ihan kokonaan eri tyyppisiä alueita kuin aiemman tiimin kanssa. Voi että olen onnellinen!

"Joka päivä olen ryypyn ottanut, mutta ei ole vaan tavaksi tullut."

Tänään taas törmäsin siihen tosiasiaan, että on ihmisiä, joita ei kerta kaikkiaan voi auttaa. Yrittämällä auttaa vain uuvuttaa itsensä.

Minulle soitti henkilö pyytäen rahaa, jotta voisi maksaa velkansa puolisolleen. Sitä itse tunnustamatta tämä peliriippuvainen henkilö oli kavaltanut (se on rikos - toivottavasti tiesitte) puolisonsa tililtä melkoisen määrän rahaa ja pelannut kaiken - lähinnä raviveikkausta Veikkauksen pelitilin kautta. Omat rahat olivat jo loppuneet, mutta oli ollut varma tunne, että kohta tärppää. Ja kun kerran on pääsy puolison tilille, niin sieltähän sitä pelirahaa helposti saa.

Soitin typeryyksissäni peliriippuvan henkilön puolisolle. Keskustelimme tilanteesta ja ehdotin, että yhtenä vaihtoehtona on Veikkauksen pelitilin sulkeminen. Ja mitä kuulinkaan vastaukseksi: Ei minua haittaa, jos vähän pelaa - kunhan ei pelaa paljon. Ja kun muistutin, että kavallus on rikos, niin vastaus oli eihän se nyt haittaa, kun lupasi maksaa takaisin. Vielä muistutin, ettei ole ensimmäinen kerta, kun on näin käynyt, niin kyllä tämä nyt oli viimeinen kerta - kyllä minä tein sen nyt niin selväksi. Ilmeisesti edellisten viimeisten kertojen jälkeen sanoma ei ole ollut yhtä painokas, kun taas oltiin tässä tilanteessa. Mutta hyvä, että teki asian tällä kertaa selväksi.

Mitäpä sitä sen enemmän ihmettelemään. En pysty vaikuttamaan - enkä välttymään osallisuudestakaan -  mutta laki on selvä:

Mikäli rikoksentekijä asuu yhteistaloudessa asianomistajan kanssa ja rikoksen kohteena on tässä yhteistaloudessa oleva omaisuus; taikka, mikäli rikoksen kohteena on rikoksentekijän puolison, sisaruksen tai suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevan sukulaisen omaisuus; taikka, mikäli rikoksentekijä on kuolinpesän osakas ja rikoksen kohteena on pesän omaisuus, ei virallinen syyttäjä saa nostaa syytettä kavalluksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. (lähde: www.laki24.fi)