Tykkään käydä salilla tanssimassa sunnuntaisin. Koska en kuitenkaan pidä peilikuvastani enkä myöskään halua olla kaiken kansan nähtävillä eturivissä, ryntään aina ensimmäisten joukossa varaamaan takarivin paikan. Meitä on siellä nätti rivistö takarivin paikan varanneita ja sitten se alkaa. Tulee niitä viime hetken ihmisiä, tai niinkuin tänään, myöhässä tulijoita ja näiden on myös pakko tunkea sinne takariviin.
Tänäänkin eräs vanhempi nainen tuli tunnin jo alettua suorastaan "tontilleni" ja vieläpä mulkaisi tyyliin "mitäs siinä lyllerrät". Kyllä pisti vihaksi! Kiukku sen kuin nousi tunnin aikana. Tädiltä aukesi kengännauhat ainakin kolme kertaa ja aina piti olla varovainen, kun ei koskaan tiennyt, milloin täti on taas takapuoli pystyssä nauhoja solmimassa. Kun tehtiin pyörähdyksiä, piti jälleen olla varovainen, kun täti ei osannut pyörähdellä suorassa linjassa vaan tunki koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi niin että olin lopulta väistöliikkeitteni jälkeen kiinni tanssisalin takaseinässä. Kun tehtiin ihan vaan pikkasen monimutkaisempaa kuviota, täti meni sekaisin kuvioista ja taas oli varottava, kun ei koskaan tiennyt, tanssahteleeko täti samaan suuntaan kuin muut vai onko hänellä ihan oma suuntansa ja omat askelkuvionsa.
Olen sitä mieltä, että nopeat syövät hitaat ja jos kerran takarivi näyttää täydeltä, ei sinne tarvitse tunkea. Edessä on loistavasti tilaa. Sinne minäkin siirryn heti, kun peilikuva alkaa miellyttämään nykyistä enemmän. Tai kun salin peilit uusitaan sellaisiksi, että meikäläinenkin näyttää sutjakalta.Tällä hetkellä vielä viihdyn siellä takarivissä - mahdollisimman kaukana peileistä ja silmälasit pukuhuoneessa.
Tekstit
