Kesäloman 16. päivä - Salossa

Tulipa aika vierailla siipan isän luona Salossa. Torstai valittiin päiväksi, jotta voitaisiin samalla reissulla piipahtaa Salon iltatorilla, jossa ollaan useana vuotena tavattu kummitätini kirpputoria pitämässä. Huono tuuri - ei nähty tällä kertaa. Eikä ollut muutenkaan iltatorilla sellaista fiilistä kuin aiempina vuosina. Takaisin autolle kävellessämme näimme sitten tämän varsin epäonnistuneen pysäköinnin - se oli pakko kuvata. Melkoisen sokea tai välinpitämätön on kuljettaja ollut pysäköidessään autonsa.

Kesäloman 15. päivä - 4. hääpäivä

Siippa herätti aamulla "Hyvää hääpäivää." Minä unisena vastasin "Hyvää päivää."

Tänä vuonna hääpäivää vietettiin Uusi Kilta ravintolassa Naantalin rannassa aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä. Mukana kuvaajana vanhempi tytär poikaystävänsä kanssa.

Kesäloman 14. päivä - Vapaamatkustajia

Kesäloman kolmas tiistai oli sateisen harmaa, mutta päivään mahtui kuitenkin muutamia metsäretkiä. Ensin kävin itse ulkoiluttamassa makro-objektiiviani ja sainkin muutaman hyvän kuvan, mutta huomaamattani kuljetin kotiin asti tämän valtaisan runkohaapsasen. Niin paljon kuin tykkäänkin öttiäisten ja muiden kuvaamisesta niin kyllä minä ensin kiljaisin ja sitten vasta hain kameran, kun löysin kyseisen yksilön villatakkini niskasta. Yritettiin kuvata otusta vielä, kun se roikkui villatakissani, mutta pakko oli siirtää tämä sarvijäärien sukuun kuuluva yksilö puutarhatuolin selkänojalle kunnon kuvan saamiseksi.

Kohta lähti siippa vadelmaan. Otti mukaansa tuon haapsasen,  joka ei puolessatoista tunnissa päässyt mihinkään meidän terassilta. Miehen marjareissu onnistui: tuloksena litra vadelmia ja etana.

Mikä ihmeen vapaamatkustaja buumi tänään oli näillä tienoilla?

Kesäloman 13. päivä - Valokuvaamisen riemua

Päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Saarijärvi kutsui uimaan - veden lämpötila parhaimmillaan 23 astetta. Koko aamupäivä vietettiin rantamökillä - kukin tavallamme.

Lounaan kutsuessa siirryimme ylämökille. Minä ja Rolle (isäni serkun ruotsalainen mies) siirryimme kameroinemme metsän reunaan perhosia ja muita öttiäisiä kuvaamaan. Pian seuraan liittyi vanhempi tyttärenikin. Oivallisia kuvia tallentui itse kunkin kameralle ja tytär tuumasikin, että näistä kuvista hän vielä teettää itselleen tauluja seinälle. Taisi kipinä myös makro-objektiivin hankintaankin syttyä, kun Rolle  lainasi toviksi omaa makroputkeaan tyttärelle.

Illaksi ajoimme Loimaalle toimien ikään kuin esiajajana. Rolle on juuri saanut ajokortin ja autokin oli uusi eikä reitti Loimaalle ollut tuttu. Ensin kävimme vanhempieni luona ja sieltä ajoimme isäni serkun luo. Jätimme mökki-isäntämme sinne ja ajoimme itse kotiin Naantaliin.

Isälläni näitä serkkuja riittää. En todellakaan ole selvillä, montako niitä on. Vaikka isäni oli ainoa lapsi, oli sekä hänen isänsä että äitinsä suuresta perheestä kotoisin. Pitääpä pyytää äitiä laskemaan serkkujen pääluku jossain vaiheessa.

Kesäloman toinen sunnuntai - Melkein serkustelua ja talviturkin heittoa

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaa ajamaan kohti Naantalia. Kello oli yhdeksän, kun kiitimme aamupalasta ja käynnistimme pökötin. Matka sujui hyvin (eilen oli läheltä piti tilanne).

En ollut huomannut vanhimman tyttären lähettämää tekstiviestiä, että hän olisi valmis lähtöön jo kolmen aikaan, tuntia aikaisemmin kuin oli ollut puhetta. Kun sitten kolmen aikaan ruvettiin pakkaamaan autoa seuraavaa reissua varten, tulikin kiire. Osa tavaroista unohtui matkasta, mutta ei haitannut.

Suuntasimme auton Nummi-Pusulaan ja maalina melkein serkkujen kesämökki. Itse asiassa mökki-isäntämme ovat isäni serkkuja, mutta jostain syystä olemme jo vuosia käyttäneet tätä melkein serkku käsitettä ja hyvin se on toiminut.

Mökillä paistettiin muurikkalettuja ja heitettiin talviturkkeja Saarijärveen. Ilta oli mitä hienoin ja tuntui kuluvan aivan liian nopeasti. Hieno kesälomasunnuntai!

BTW, molemmat paikalla olevat miehet nauttivat kesäillasta mökin ikkunoiden vastakkaisilla puolilla - kumpikin lukien. Aika hauska tilanne minun silmiini.

Kesäloman 12. päivä - Toisena lomalauantaina Pohjanmaan kautta

Lauantaiaamu ja kello 8 auto täyteen pakattuna lähdettiin kohti Pohjanmaata. Tytär noukittiin mukaan Loimaalta, jossa oli ollut tuuraamassa omaishoitajana toimivaa äitiäni.

Kyydissä oli siis toinen muuttokuorma Naantalista Seinäjoelle. Ensimmäinenhän vietiin heti, kun tytär muutti uuteen asuntoonsa. Jäljellä oli vielä keittiön pöytä ja kaksi tuolia, yöpöytä, mattoja sekä iso kasa vaatteita ja kenkiä. Mutta auto ei tullut läheskään niin täyteen kuin ensimmäisellä reissulla.

Kun muuttokuorma oli purettu ja kaupassa käyty ostamassa tarvittavia "lisäosia" (kuten vartalopeili) jatkettiin matkaa kohti Alahärmää, joka on nykyään osa Kauhavaa. Siellä asuu kirjeystävä Kaija, jonka kanssa aloimme kirjeenvaihtoon vuonna 1974 ja ystävyys on jatkunut siitä asti. Nykyään ei enää kirjeitä kirjoitella vaan yhteydenpito on jatkunut muissa muodoissa. Viime vuoden syyskuussa tavattiin taas pitkästä aikaa ja silloin sovittiin, että joku kerta vielä jatketaan heille asti.

Kaija perheineen puuhastelee maatalon töissä. Pellolla oli noin satapäinen lihakarjajoukko, pihatossa muutama lisää (juuri poikineita tai poikimista odottavia lehmiä) ja tallissa kaksi hevosta. Pihassa riitti traktoreita ja muita kaupunkilaiselle tuntemattomia koneita. Elämän meno tuntui aivan toisenlaiselta kuin täällä kaupungissa.

Kesäloman 11. päivä - Leipomispäivä

Aamulla nukuin suorastaan aamupäivään asti. Eli kello oli melkein 11, kun nousin. Siinä vaiheessa siippa oli jo käynyt kuntosalilla ja tehnyt lupaamansa laskutuksen tarkastuksen. Sen siitä saa, kun valvoo yömyöhään. Jotenkin sitä vain jää tähän koneen viereen eikä huomaa lainkaan, mitä kello jo on.

Olin kuitenkin jo alkuviikosta päättänyt, että tänään leivotaan mökkituliaisia. Olemme sunnuntaina menossa sukulaisten mökille Pusulaan ja koska huomenna pitää viedä muuttokuorma tyttärelle Seinäjoelle, oli tänään pakko pistää sormensa taikinaan, mikäli viemisiä mieli.

Tein kaksi suolaista piirakkaa suppilovahverista ja sipulista. Toinen jo syötiin puoliksi ja loput laitoin pakastimeen odottamaan pikkunälkää, joka kuitenkin joku ilta taas iskee. Toinen viedään mökille. Sitten leivoin marjapiirakan mustikasta ja vadelmasta - eikös siitä siis tule kuningatarpiirakka. Sekin lähtee mökkituliaiseksi.

Kesäloman 10. päivä - Tarinoita Varjoisilta Kujilta

Laiskotti! Aamulla en olisi millään noussut ylös sängystä. Siippa sai käydä yksinään kaupassa - minua ei vain huvittanut tehdä yhtään mitään.

Sitten iltaa kohden terästäydyin. Illalla olisi tarjolla tämän kesän viimeinen Tarinoita Varjoisilta Kujilta kierros. Joten ei muuta kuin menoksi. Melkein 2 ja puoli tuntia käveltiin pitkin Turun katuja ja kujia kuullen monia mielenkiintoisia tarinoita rosvoista ja kummituksista. Jalat kyllä kiittää huomenna. Kuljettu matka oli about 4 kilometriä, mutta kun osa siitä käveltiin ylös portaita, tuntui matka pidemmältä. Mutta oli mielenkiintoinen kokemus - suosittelen muillekin.

Kesäloman 9. päivä - Laiskottelua

Tänään on otettu rennosti ja oltu tekemättä yhtään mitään. Eikös lomaan kuulu tämmöiset päivät?

Aamusta toki vietiin mummolta peritty klaffilipasto "huonekalutohtorille" mutta se olikin sitten lähes tulkoon ainoa tämän päivän aktiviteetti. Olen ylpeä itsestäni!

Kesäloman 8. päivä - Matkaserkustelua

Tyttären kahden päivän vapaa on yllättävän lyhyt: vain kahden päivän mittainen. Niinpä oli aamulla kerättävät kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattava kotia kohti. Matkalla tosin poikkesimme serkkupojan luona Naarajärvellä, Pieksämäellä. Kyseisen serkun luona olen vieraillut viimeksi vuonna 1984 ja syy miksi tässä oli näin pitkä väli, jääköön yleiseksi salaisuudeksi.

Kahden päivän lepäilyn jälkeen jaksoi tytärkin ajaa osa matkasta. Olipa mukava istua vieressä ja katsella ohikiitäviä maisemia ihan toisella tavalla kuin itse ajaessa. Kameraakaan en unohtanut, mutten mitään erityisiä otoksia saanut otetuksi.

Yritin saada kuvan jonossa ajavasta rekka-autosta, jonka "perävalot" olivat valkoiset. Kun ohitimme lopulta sopivassa kohdassa kyseisen rekan, huomasimme, että sillä tosiaankin oli ikäänkuin peruutusvalot päällä koko rekan pituudelta. Kun en näitä rekkajuttuja tunne, niin jää minulle mysteeriksi, mutta kyllä se kieltämättä vähän hämmensi. Pimeällä olisi varmasti hämmentänyt enemmän.

Ehdimme jopa syömään tällä neljän pysähdyksen kotimatkalla makoisat ABC salaatit Jyväskylän tietämissä. Kotiin pääsimme onnellisesti siinä iltakahdeksan tietämissä. Ja näin tuli tehdyksi tämän kesän serkustelureissu.