Koettelee

Viikko alkoi kurkkukivulla ja siitä se sitten alkoi. Korona-aikana pitää tietysti olla erityisen varovainen. Kävin testissä ja se oli onneksi negatiivinen. Siis ei koronaa mutta helkkarin sitkeä tauti. 

Ajoitus tietenkin surkea. Töissä tehtiin tiimimuutoksia ja ensi viikolla kaksipäiväinen seuraavan kvartaalin suunnittelu. Minä käytännössä poissa pelistä. Tällä kertaa todellakin olen laittanut itseni etusijalle ja tehnyt hyvin selkeän päätöksen, että työn takia en aio stressata. Minä rakastan työtäni - ei vain rakasta työpaikkaani. Melkoinen dilemma, sanoisin. 

Työelämää on vielä vuosissa paljon jäljellä. Työn tekemisen pitäisi olla hauskaa. Minun työ on toisaalta hauskaa ja antoisaa, mutta nykyisessä ympäristössä se on hyvin raskasta, stressaavaa ja voimia viemää. Totta kai itse omalla asenteellani voin vaikuttaa paljon, mutta on asioita, joihin en voi vaikuttaa. Asiat, joihin en voi vaikuttaa, pitäisi ottaa nimenomaan annettuna ja sopeuttaa toimintansa niihin olosuhteisiin, mutta minusta yksinkertaisesti ei ole siihen. Minussa on ongelma. 

Kun lähes päivittäin näkee asioita, joita voisi tehdä toisin, ja kun tietää, ettei pysty vaikuttamaan, se lamaannuttaa. Lamaannus ei koske pelkästään omaa päivittäistä työtä vaan myös sitä, miten suhtautuu tulevaan. 

Esimerkiksi oman cv:n päivittäminen oli asia, joka oli to do -listalla kuukausia. Sen tekemättömyydestä kehkeytyi jo stressi. Sitten lopulta ideoin ja tein uuden visuaalisemman version siitä kahdessa päivässä. Mutta tein vain sen yhden version ja jätin tekemättä pari muuta. Laitoin sen ensimmäisen version pikaisesti liikkeelle ja nyt lamaannuttaa, kun ei siitä firmasta ole kuulunut mitään. Hitto että tässä on itseään ruokkiva lamaannnuksen kierre menossa. 

Toinen esimerkki lamaammuksen tilasta on, että olemme jo pitkään puhuneet, että nykyinen asunto on liian kallis ja liian iso meille nykyisessä tilanteessa, mutta emme ole saaneet tehtyä mitään asian muuttamiseksi. Tällä hetkellä omaa mieltä painaa se, ettei tiedä, joutuuko kauankin jatkamaan nykyisesä työssä ja miten etätyöhön suhtaudutaan täällä jatkossa vai löytyisikö muuta työtä, mutta mistä ja millaisilla ehdoilla. 

Koettelee vaan ei hylkää. Mutta eiköhän tästä vielä nousta. Kunhan nyt ensin tervehtyisin ja sitten saisin vihdoinkin otettua uuden niska-perse otteen itsestäni ja tehtyä edes jotain.