Ja taas paistaa aurinko risukasaan

Kyllä voi elämä olla ihmeellistä ja pienistä asioista saada iloa.

Jos eilen surin liian aikaista nuolaisuani, niin tänään voin iloita siitä, että joku ihan oikeasti tulin käyntikortti kädessään luokseni sanoen "Sinähän olet Nordeasta - ota yhteyttä, meillä on rekrytointi käynnissä". WAU! Siinähän sitä tuijotin käyntikorttia ja ajattelin: WAU!

No, ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin. Jos lähettäisin hakemuksen ja jos vielä sattuisin tulemaan rekrytoidyksi, niin arvatkaapa mikä olisi se risukasa. Pääsisin kerralla yhteyteen kahden edellisen työnantajani kanssa! (Ja tämän perusteella joku jopa pystyy arvaamaan, minkä firman nimi siinä käyntikortissa on.)

Mutta anysay - tämä käyntikortin ojennus toi uskoa tulevaan.

Tuli nielaistua ennen aikojaan

Sen siitä saa, kun haikailee tulevien lomien perään. Työnantaja vetäisi nopeasti maton jalkojen alta http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110889533&ext=rss. Nyt onkin sitten edessä lomasuunnitelmien sijasta avoimien työpaikkojen katselu ihan toisin silmin ja luonnollisesti myös CV:n päivitys. Lainatakseni konsernijohtajan sanoja "Emme voi jäädä vain odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan".

Lämmintä piisaa ja lomat mielessä

Ulkona on ihanan lämmintä. Istuskelin juuri takapihalla tekemässä kanavatyötäni ja aurinko alkoi lämmittää selkää niin mukavasti, että oli pakko lähteä sisälle vilvoittelemaan. Ei uskoisi, että eletään ihan elokuun viimeisiä päiviä.

Eilen töistä kotiin palatessa ehdin jo pohdiskelemaan, koska pitäisin ensi kesän kesäloman. Minäkö hyvissä ajoin liikkeellä - taidanpa olla. Kaikki johtuu siitä, että eilisessä tiimipalaverissa ihmeteltiin työtoverini loman sijoittumista juuri tähän hetkeen. Ei niin, että kukaan olisi varsinaisesti elokuista lomaa ihmetellyt, vaan loman sijoittumista projektiin nähden. Yritin selittää, että projektin piti olla valmis ja että kun toinen antoi minun pitää lomani heinäkuussa ja suostui siirtämään omansa näin myöhään.  Ja siinä samassa sen tajusin: jos hän haluaa ensi vuonna pitää lomansa heinäkuussa, niin on varmastikin minun vuoroni joustaa. Voi ei!

Mistäpä sitä tietää, minkälainen tilanne on ensi vuonna. Minkälaisia projekteja on meneillään ja missä vaiheessa projektit ovat. Ja miten puolisolla on mahdollisuus pitää oma lomansa. Monia liikkuvia osia ja silti sitä jotenkin mielessään on jo ensi kesässä pohtien loman ajankohtaa.

Onneksi on lomarahavapaata joulun ja uuden vuoden välipäivät. Niin ettei tarvitse ensi kesään odottaa lomaa viettääkseen. Mukava saada edes pieni breikki talveenkin, kun varsinaista talvilomaahan minulla ei tulevana talvena ole.

Syksy - vielä mielenkiintoisempi vuodenaika

Hupsista, jäi kesä kokonaan välistä. No, mitäpä alkukesästä. Kaksi viikkoa Intiassa työmatkalla ja olen niin täynnä Intiaa, että en halua kuulla koko sanaa vähään aikaan.

Mitäpä muuta kesästä? Ai niin, takapihaa on pistetty uusiksi. Viime viikot on odotettu kivikuormaa, joka tuli tänään. Seuraavaksi odotellaan kivimiehiä enkä nyt puhu niistä Helsingin rautatieasemalla seisovista kavereista. Ensi kesänä sitten päästään lopullisesti korkkaamaan uusi ihana piha.

Mitäpä vielä muuta kesästä? Kesälomaa oli neljä viikkoa, tai oikeastaan kolme ja rapiat, mutta pidinpä kevään ylityötunteja pois ja vaihdoin lomarahoja vapaaksi. Serkustelemassa käytiin Lapinlahdella ja Mikkelissä käytiin katsomassa "Mies joka ei osannut sanoa ei". Risto Kaskilahti on vaan niiiiiin hyvä! Loppuaika meni pienempiä reissuja tehdessä ja remonttimiehiä katsellessa. Ehkä ensi kesänä sitten tehdään jotain järisyttävämpää. Ellei sitten koko kesä pyhitetä uudesta takapihasta nauttimiseen.

Mitäpä loppukesästä? Paluu arkeen alkoi. Citykämppä (Lemmenpesä, Siuntionpesä, työasunto,.... rakkaalla lapsella on monta nimeä) on yhä edelleen putkiremontin kourissa ja olen joutunut (paino todellakin sanalla JOUTUNUT) matkustamaan junalla. Muuttivat sitten vielä aamujunien aikatauluja. Lähtö Turusta on kymmenen minuuttia aikaisemmin kuin ennen. Ja niin tyypillistä VR:ää: perillä ollaan entistä myöhemmin! Mieheni oli kuullut radiosta, että aikataulu muutosta oli perusteltu "pyrimme pitämään aikataulut paremmin". Ja katin kontit, sanon minä. Jos ei olisi lähes tulkoon pakko, niin en istuisi hetkeäkään junan kyydissä.

Mitäpä odotettavissa? Kiireinen syksy. Intialainen testaajalauma saapui seuraksi samana päivänä kun loma loppui. Ei ollut puhettakaan kevyestä laskusta takaisin arkeen. Siitä vaan soitellen sotaan. Uuden projektin käynnistymistä odottelen, vaikka ei ole vielä tämäkään finaalissa. Joulukuussa suunnittelen suorittavani ISTQB sertifikaatin, jotta olisin parempi testaaja. Ja katin kontit, kunhan nyt vain maksatan työnantajalla kolme koulutuspäivää ja osallistun kokeeseen, jonka kuitenkin toivottavasti läpäisen, ettei tarvitse ihan nolona liipustella työpaikan käytävillä... "Päivää, olen testikoordinaattori se ja se, ja vaikka en läpäissytkään testisertifikaatin tenttiä, osaan minä kyllä testata - oletan".

Mitäpä lupaisin? No jaa, ehkä voisin yrittää päivittää tätä blogia taas vähän aktiivisemmin, sillä kesällä kuulin yllättävän monesta suusta hämmästelyjä, kun en ole blogiani päivittänyt aikoihin. Mitäpä minä muuta kuin se sama vanha virsi: mistäpä minä tietäisin, että joku tätä lukee ja on jollain kiinnostunut tekemisistäni tai ajatuksista, kun niin harvoin kukaan kuitenkaan kommentoi.

Mitäpä tässä muuta. Jatkoa odotellessa käykää kurkkaamassa valokuvablogiani http://sotoksia.blogspot.com/ vaikka en minä sitäkään ole kesän aikana päivittänyt. Mutta kun sinne lykkään vain valokuvia enkä juurikaan tekstiä, niin on pieniä toiveita, että kesän aikana otetuista valokuvista muutama sinne päätyisi.