No niin. Tänään oli sitten sellainen päivä, että ystävyys VR:n kanssa alkaa olla koetuksella. Eihän sitä tietenkään mitään luonnonvoimille ja -eläville voi, ja ainahan sitä tekniikka silloin tällöin pettää. Mutta kun tätä junarallia ajaa monta päivää viikossa, alkaa kärsivällisyys olla koetuksella joskus jo vähän pienemmästäkin.
Aamun Turun Sanomat (jossa oli asiaan liittyvä juttu) tuli selattua varhaisen herätyksen takia niin pikaisesti, että vasta Kupittaan asemalla minulle selvisi, että junat eivät kulje Turun ja Salon välillä sähköratavaurion vuoksi. No kiva! Onneksi kuski, joka ajoi korvaavaa kulkuvälinettä eli EB-bussia, iloisesti kuulutellen "Tervetuloa interbussi vuorolle Saloon, jossa joudutte vaihtamaan junaan" toi aamuun vähän piristystä. Vaikka vilkaisu ympärille paljasti, että eipä se ketään muuta tainnut piristää kuin minua.
Salossa sitten vihdoin viimein päästiin junan kyytiin. Lähtö Salosta tietenkin myöhästyi ja niinpä junaemäntä kuulutti "Myöhästyneen lähdön takia kärrymyynti ei lainkaan lähde liikkeelle tänä aamuna, mutta aamukahvit on keitetty ja sitä voi tulla noutamaan vaunusta 2". Mitähän mietti se mies, joka kahvit vaunusta 2 haettuaan sai ne päällensä kotiutuessaan vaunuun 3. Vaan ei lannistunut tämäkään mies: paperilla suurimmat kahvimäärät pois ja eikun uutta hakemaan.
Oltiinpa siinä sitten tovi jurruutettu, kun kuului ihmeellistä kolinaa ja mäikettä. Ja niin vain juna pikkuhiljaa pysähtyi ja valomerkkikin saatiin. Konduktööri kuulutti valitellen junan törmänneen peuraan ja veturin kärsineen jonkin verran vaurioita. Siinä vaiheessa kyllä hymyilytti, vaikka mieli teki hakata päätä seinään. Kohta saapui herra konduktööri lippuja tarkastamaan ja pahoitteli siinä kulkiessaan "näyttää taas käyvän niin, että kun alkaa mennä pieleen niin menee sitten kunnolla".
Onneksi veturin ja sitä myötä junan sähköjärjestelmän kärsimät vauriot eivät olleet pahoja. Ensin pelottelivat "yritetään nyt ainakin Karjaalle päästä" ja "valitettavasti lämmitysjärjestelmä ei ole käytössä, joten kylmäkin voi tulla" ja "toimimimme akkuvirralla". No jaa - kun kerran lähti menemään metsään, niin mennään sitten kunnolla! Mutta eipä sitten hätä ollutkaan sen näköinen. Karjaalle selvittiin puoli tuntia myöhässä ja liuta kiukkuista karjaa otettiin kyytiin. Yhtä yritin lohdutella, että tämä on jo melkoinen ihme, että ylipäätänsä vielä liikutaan - sitten kun se juna vihdoin sieltä Karjaan asemalta lähti.
Ennen kuin Pasilaan ehdittiin hidasteltiin vielä "edellämme ajanee paikallisjuna". Mutta lohdutti konduktööri vielä kuitenkin matkaansa jatkavia "jatkoyhteydet sentään säilyivät".
Tästä episodista viisastuneena päätin karata työpaikalta jo kolmen junaan ja jatkaa päivän töitä junassa. Lähtö Pasilasta sujui aikataulussaan. Karjaalla jo sentään odoteltiin vastaantulevaa junaa joka "vielä kärsi aamun ratahäiriöistä". (Tiedättehän dominoilmiön - kun yksi juna on myöhässä, ovat pian kaikki muutkin myöhässä.) Mutta päivän huipennus koettiin ennen Saloa. Tarkkaan ottaen todella vaikea sanoa, mitä siellä junassa kuulutettiin, mutta jotain tämän suuntaista se oli "koska Salon tulovaihteen automaatio ei toimi, käy veturinkuljettaja tarkastamassa vaihteen". Hoh hoijaa!
Perillä Kupittaalla sellaiset 15 minuuttia myöhässä ja monen monta kokemusta rikkaampana. Toivonpa todella, että tuo lemmenpesä asia etenee onnelliseen lopputulokseen, jolloin voin ottaa uuden suunnan minun ja VR:n suhteessa: kaksi matkaa viikossa. Ehkä sen vielä näillä meikäläisenkin hermoilla kestää.
Tekstit
