Hyvää Ähkypäivää

Eilen kävimme mieheni isän luona Salossa juhlistamassa isänpäivää etukäteen. Normaaliin tapaan oli kahvipöytä täynnä tarjottavaa ja jatkuvaa tuputusta kuului pöydän päästä. Itse hän ei koskaan syö juuri mitään, mutta on niin loukkaantunut, kun emme syö pöytää tyhjäksi. Tarjottavaa on yleensä enemmän kuin mitä minä olen ikinä laittanut pöytään lasteni syntymäpäiviä juhlittaessa noin joskus jopa 20 hengen voimin! Vanha sanonta "ota kaikkea seitsemää sorttia" ei riitä vaan kerroin on vähintään puolitoista ellei kaksi.

No, entäpä tänään sitten. Kävimme oman isäni luona Loimaalla. Myös lapset olivat mukana. Alunperin äitini olisi halunnut, että menemme kerrankin ulos syömään. Mutta sitten isäni torpedoi koko hankkeen, koska on turhaa maksaa sellaisesta, mitä kotona saa. Ja niin oli äiti sitten taas laittanut ruokaa kuin pienelle armeijalle. Ja sama loukkaantunut narina: syökää nyt kun sitä on niin paljon. Onneksi oli "suursyömäri" poika mukana, joka sitten pari kassillista otti myös "matkaevääksi". Kun jää muuten syömättä, oli äidin toteamus.

Keskustelimme mieheni kanssa, mahtaako kyse on olla siitä, että kun on itse elänyt pula-aikana, niin haluaa nyt tarjota yltäkylläisyyttä muille. Mutta mistähän johtuu se, että nyt kun sitä on kerran saatavilla, niin itse jatketaan kuin olisi vielä pulaa kaikesta. Ihmettelen myös sitä, että miksi ihmeessä äitini kuvittelee, että on aivan luonnollista loukkaantua jos joku tulee kylään eikä suostu syömään ruokaa kun ei ole nälkä, mutta että on aivan luonnotonta, kun toiset loukkaantuvat kun hän tulee kylään ja sanoo juuri syöneensä ennen lähtöä. Muistan joskus lapsena ihmetelleeni , että miksi meidän aina piti syödä varhainen lounas sen harvan kerran kun lähdettiin kyläilemään.

Sitten keskustelimme  myös siitä, että mitähän "taakkaa" meidän ikäluokka kantaa mukanaan. Mahdollisesti jotain vapaaseen kasvatukseen liittyvää omituisuutta, jota omien lasteni ikäluokat hämmästelevät. Sukupolvien välinen kuilu on mielenkiintoinen asia.

Mutta niin tai näin, tästäkin isänpäivästä selvittiin. Ei aivan vaurioitta, mutta kuitenkin.