keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Pikkuveli

Elämä voi joskus yllättää. Iskeä puun takaa ja viedä jalat alta.

Tiistai-iltana kello 19 tuli varmasti tähän astisen elämäni järkyttävin puhelinsoitto. Pikkuveljeni on löydetty kuolleena asunnostaan, jossa on ollut tulipalo. Poliisi pyysi tulemaan vanhempieni turvaksi. Olimme tuolloin kauppakeskuksessa, mutta ostosten teko jäi siihen. Muutama puhelinsoitto ja kotiin pakkaamaan: yöpuku, työvarusteet, rauhoittavaa lääkettä. Vanhempi tytär haettiin mukaan ja niin lähdettiin ajamaan kohti mummolaa järkyttynein mielin.

Matkalla selailin nettiä ja löysin muutamasta nettilehdestä uutisen tapahtuneesta. Uutinen oli eri sanamuodoin eri lehdissä, mutta sanoma oli sama: pikkuveljeni oli kuollut.

Minä ja pikkuveli vuosia, vuosia sitten

1 kommentti:

  1. Kun sanat ei riitä, ota avuksi halaus...
    Osanottoni.

    VastaaPoista