Työtaistelua

Mulla on sitten ylimääräinen vapaapäivä huomenna. Kun ensin työnantaja uhkaa työsaarrolla, niin ammattiliitto vastaa työnseisauksella. Ja kyllähän se minun fiiliksiini sopii: huomenna ei tehdä töitä eikä murehdita sitä kaaosta, mikä siellä odottaa.

 BTW, kokkikoulussa oli tosi kivaa ja pääsin fileoimaan broilerin rintaa ja kapriksia. Ei muita uhreja!

Feeling blue

On taas se aika vuodesta. Päivät ovat lyhyitä, illat pimeitä. Ja yksi työkaveri kimpussa - vähän väliä. Eikä työasiat muutenkaan mene niin kuin toivoisi. Joten sinisissä fiiliksissä. Tänään. Viime viikolla maanantaina ja perjantaina.Ei siis joka päivä. Joten pitäisikö täsmentää: vaaleansinisissä fiiliksissä - feeling light blue? Miten minusta tuntuu, että se ei sopiva ilmaisu.

Tänään oli kyllä sellainen päivä, että alkoi aamusta asti mennä pieleen. Taloyhtiössä piipitti palohälytin ja kun soitin hälytysnumeroon, jouduin juoksentelemaan rappukäytävässä kuuntelemassa mistä asunnosta ääni tulee, rimputtelemaan ovikelloa ja hakkaamaan ovea - neiti hälytyskeskus pisti minut oikein kunnolla liikkeelle. Lopulta, kun totesin, että ei tämä oven hakkaaminen mihinkään johda, niin käski soittamaan huoltoyhtiöön. "Ei siellä mitään hätää ole, jos palovaroitin piiputtaa mutta savua ei näy. Soita huoltomies paikalle." YES - tätäkö varten olen hommannut kotiini palovaroittimen: saan huoltomiehen paikalle. (Eikä voi kieltää, että mieleen tuli velipojan vuoden takainen kuolema: kukaan ei kuullut palovaroittimen ääntä, kukaan ei haistanut savua, ja velipoika kuoli häkämyrkytykseen...tosin hän asui rivitalossa, joten seinänaapureita eli mahdollisia kuulijoita oli vähemmä kuin tässä pikkuruisessa kerrostalossa.) Mitä lie tehty, mutta ei piiputtanut palovaroitin kun palasin kotiin. Eikä ollut laskua postilaatikossa sen paremmin palokunnalta kuin huoltomieheltäkään.

No ei se päivä siitä parantunut kun töihin pääsin. Päinvastoin, pilviä alkoi kasaantumaan jo aamutuimasta eikä helpottanut ollenkaan päivän edetessä. Yhdessä puhelinpalaverissa menetin hermoni niin totaalisesti, että ilmoitin palaverin olevani osaltani tässä. Jos en olisi poistunut paikalta, olisin varmasti sanonut jotain, mitä olisin katunut vielä enemmän kuin poistumista paikalta. Ja kun oikein koetellaan, niin iltakuuteen piti istua väkertämässä, jotta huomenna olisi toivottavasti muilla parempi fiilis kuin minulla. 

Huomenna on työporukan virkistystilaisuus, kokkikoulu.  Tämän päiväiset fiilikset jos jatkuu, minun lienee viisainta jäädä kotiin, etten fileeraa vahingossa vääränlaista lihaa.

Taivaita tavoitellen

Tajusin tänään pitäneeni jälleen hiljaisen kauden. Ei huolta, olen edelleen elossa. Kyrsiintynyt ja väsynyt, mutta elossa. Mitä suuremmassa määrin. Mikäs pahan tappais...

Jotenkin vain illat menevät niin nopsaan, viikonlopuista puhumattakaan. Näin joulun alla väkertelen täällä kaupunkikämpässäni yhtä jos toista joululahjaa. Hartiat on niin jumissa, että ei pahemmasta väliä, ja silti - sukkapuikot viuhkaa, kirjontaneula tikuttaa ja välillä virkkuukoukkukin on kovassa käytössä.

Viikonloppuna käytiin myös Helsingin Kirjamessuilla ja ostin ison kasan kirjoja iltalukemiseksi. Tuossa se kasa nyt kököttää eikä hajuakaan, koska ehdin niitä lukemaan. Joukossa on kirjoja täysin uusilta kirjailija-tuttavuuksilta. Erityisesti niitä kirjoja olisi mukava ehtiä lukemaan. Pöydän nurkalla myös olla möllöttää kurssimateriaalia odottamassa sitä hetkeä, että innostun valmentamaan itseäni testaussertifikaatin suorittamiseen. Ja onpa kasassa vielä viron ja espanjan kielen oppikirjojakin - jospa niitäkin taitoja alkaisi elvyttämään.

Herrijee - miten ihmeessä minä kuvittelen pystyväni tuohon kaikkeen. Nyt, kun tuon kaiken kirjoitti mustaa valkoiselle, pukkasi hikipisarat otsalle ja ahdistus rinnan alle. Ihan kuin tavoittelisin taivaita ja katajaan kuitenkin kapsahdan. Huomatkaa nyt kuitenkin, että kataja oli pienellä enkä siis tarkoittanut Radio Novan aamujuontajaa Janne Katajaa. Siihen Katajaan en aio kapsahtaa - ikinä. Vaikka myönnettäköön, että olen alkanut jo tottua hänen aamujuontoihinsa. Aikaisempi vastenmielisyys on pikkuhiljaa muuttunut sietokyvyn rajamaille. (Mitä ihmettä tuokin lause on tarkoittavinaan?!?!?!?!)

Englannin kurssikin jatkuu. Vielä kun löytyisi kurssi aiheesta "kytke virta aivoihisi ennen kuin puhut". Jaa miksikö? No, kyllähän te minut tunnette: puhuu paljon ja ajattelee vähän. Ja tänään erityisesti. Eli lopuksi pieni tarina siitä, miksi ei kannata sanoa sitä mitä ensimmäisenä tulee mieleen.

(Käännän keskustelun suomeksi, jos sattuu jollain muullakin olemaan gäppi...)

Astuin hissiin ja suorastaan kiljaisin, kun tajusin, että siellä hississä oli jo joku. Pyysin anteeksi kiljumistani. Hississä oleva nainen katsoi minua ja sanoi, ettei ymmärrä, mitä puhun, koska ei osaa suomea. Minä uudestaan selittämään, että ihanko totta - hän kyllä näyttää ihan suomalaiselta. Nainen kiittelemään kohteliaisuudesta ja minä kysymään, että mistä päin hän sitten on. "Tanskasta." (... ja nyt seuraa se todellinen huipennus...) jonka jälkeen minä ihmettelemään, että ihanko totta - ei uskoisi, kun puhut noin hyvää ja selkeää englantia toisin kuin tanskalaiset yleensä. (OMG!!! Ja vielä on kerroksia jäljellä. Pitääkö mun olla niin nopea puheissani...) Nainen naurahtaa ja minä toteamaan, että voidaanko sopia, ettei kerro kenellekään, että näin ikävästi kommentoin tanskalaisten kielitaitoa. Nainen nauraa lisää ja toteaa, että ehkä hänen kuitenkin kannattaisi kertoa asiasta kollegoilleen, jotka luulevat osaavansa erinomaista englantia. Vastavuoroisesti vielä kiittelee, että minunkin englantini on hämmentävän sujuvaa, kun suomalaiset yleensä epäröivät puhua englantia ja jos puhuvatkin, yrittävät puhua mahdollisimman hiljaa ja mahdollisimman vähän (...!!!...) Kävelemme yhtä matkaa ulos asti, nainen astuu tilaamaansa taksiin ja huikkaa minulle hyvää päivän jatkoa. Minä vastaan toivottamalla hyvää kotimatkaa. Ja toivon hiljaa sisäisesti, etten koskaan enää ikinä milloinkaan törmää tuohon naiseen.

Tuskin sentään hänen kollegoillaan on gäppiä englannin taidoissaan, mutta minä olen juuri löytänyt itselleni uuden gäpin ja sitä tuskin tarvitsee tässä erikseen nimetä.

KUT NAIT