Ei enää tätiä

Aamulla tuli suruviesti: tätini on nukkunut pois. Erityisen surulliseksi tämän tekee se, että vaikka minulla onkin kaksi tätiä, oli tämä tätipuoleni - äitini siskopuoli - se ainoa oikea tätini. Toinen tätini ja samalla kummitätini teki pesäeron muuhun sukuun jo ollessani teini-ikäinen.

Surullista, että ihmisten pitää kuolla. Vielä surullisempaa, että ihmisten pitää riidellä niin, etteivät halua olla verisukulaistensa kanssa missään tekemisissä. Vaikka sanotaan, että suku on pahin, niin kyllä ainakin minulle suvusta on ollut enemmän iloa kuin murhetta. Moninkertaista monenlaista ja monimuotoista iloa.