Lemmenpesä haussa

Nyt se on sitten päätetty. Lemmenpesää haetaan Helsingistä työpaikkani lähistöltä. Yhtä "murjua" jo kävin katsomassa torstaina. Sitä ei voinut hurjallakaan mielikuvituksella nimittää lemmenpesäksi, mutta pesäksi kyllä. Eduksi voisi laskea kalusteiden kuulumisen vuokraan ja lyhyen työmatkan (about 100-150 metriä). Mutta sitten ne haitat: raitiovaunulinja ikkunan alapuolella ja muutoin siistin puoleisen kämpän aivan järkyttävä katto. No, joku voisi sanoa, onko sillä katolla niin väliä. Onhan toki. Sitähän joutuisin katselemaan sängyllä maatessani.

Seuraava ehdokas on vuorossa maanantaina. Siitä minulla ei ole mitään muuta tietoa kuin osoite ja neliöiden määrä. Niitä on liki tuplaten torstaiseen ehdokkaaseen verrattuna, mutta kunto on ilmeisesti tässäkin osoitteessa huonomman puoleinen. Matkaa työpaikalle jo jonkun verran enemmän, mutta ei liikaa.

Työkaverin kanssa juttelin tästä lemmenpesän hankinnasta. Hän ei halua kuulla myöhemminkään mitään likaisia yksityiskohtia, mutta avualiaasti nimesi minulle maalaistollolle ne kaupunginosat, josta sitä kämppää tai siis lemmenpesää kannattaa katsoa. Mukava, kun on avuliaita työkavereita. Kriteereinä ovat siis asunnon sijainti työpaikkaan nähden ja hinta. Siinäpä ne tärkeimmät.

Onhan se tietysti ikävä jättää mies tänne "viiden huoneen ja keittiön" lukaaliin viikoksi, jos itse ahtaudun ehkä jopa alle kahdenkymmenen neliön yksiöön. Lemmenpesän ideana kuitenkin on, että mies voisi joskus tulla sinne ahdinkoon seurakseni. Nyt kun ei enää koiraakaan ole huolehdittavana. Saa nähdä, toteutuuko tämä joskus vai kuoleeko ajatus sauhuunsa.