Työmatkustaja

Väsynyt työmatkustaja ilmoittautuu. Aamulla lähdin liikkeelle sillä aamuyön junalla eli kello 5.44 lähtevällä junalla. Kupittaalla samaiseen torkkuvaunuun kipitti nainen, joka kälätti kännykkään suureen ääneen. Miksi ihmeessä pitää tulla torkkuvaunuun, jos mielessä on vain tiukkasanainen kännykkäkeskustelu. No, tunnustetaan - ei sitä puhelua kauan kestänyt. Mutta jostain syystä ei vain uni tullut tänä aamuna heti silmään ja sitten kun tuli, niin tuli katkonaisena. Olin edellisenä iltana siirtänyt nukkumaan menoa todistellen itselleni, että nukun sitten junassa. Mitä opin? Ei kannata todistella itselleen mitään.

Nyt olen matkalla kotiin. Entistä väsyneempänä. Tein uutterasti töitä koko päivän ja nyt on olo, että olen antanut kaikkeni. Yritän kuitenkin sinnitellä hereillä, koska jos nyt nukun, on illalla uusi ongelma. Uni ei tule silmään, kun on hyvin levännyt junassa. Aivan varmasti nukkuisin niin sikeästi, että jos en olisi menossa junan pääteasemalle, huristelisin ohi sujuvasti.

Edessäni istuu herrakaksikko, jonka suurinta huvia on nostaa juuri laskemani "ikkunaverho" sellaisiin korkeuksiin, että aurinko häikäisee näytön vaikeaselkoiseksi mössöksi. Onneksi minulla on kuulokkeet korvilla, etten kuule heidän keskusteluaan. Mutta tuoksusta päätellen "pojat" ovat lähteneet liikkeelle pubin kautta ja juuri ostivat lisää menovettä myyntikärryistä. Onneksi matka ei ole pitkä. Ja onneksi kuulokkeista kuuluu hyvää musiikkia.

Syntymäpäiväni kunniaksi ostin minäkin jotain hyvää kärryistä: minipurkin Pringlesejä. Kova suolaisen himo iski ja kun niitä kerran oli tarjolla, niin lankesinhan minä. Kuinkas muutenkaan. Ei taida olla aikoinaan uhoamani projekti junanpenkin täyttöasteen alentamisesta millään lailla käynnissä. Huono projektipäällikkö ( minä), joka ei saa pidettyä projektin henkilöä (minua) kurissa. Projektilta puuttuu ohjausryhmä! Siinä selitys. Nyt ei muuta kuin vapaaehtoiseksi ilmoittautumaan!