Hampaaton

Kävin eilen hammaslääkärissä. Olin siirtänyt ja siirtänyt siellä käyntiä, kun tiesin, että kipua ja tuskaa on tiedossa. Mutta enpä arvannut lopputulosta. Kotiuduin käynniltä hampaattomana, tarkemmin sanottuna ilman oikean alaleuan poskihammasta.

Kyseistä hammasta on hoidettu jo vuodesta 2003 erinäisiä kertoja. Kaikki alkoi siitä, kun siitä lohkesi iso paikka. Siihen tehtiin väliaikainen paikka ja kun olin menossa sitten varsinaisen paikan uusintaan, ongelmat alkoivat. Hammas lohkesi hammaslääkärin käsiin. Jouduin vaihtamaan hammaslääkärin erikoishammaslääkäriksi. Hampaaseen tehtiin kruunu, jota tehtäessä jo todettiin, että ratkaisu on tilapäinen. Viimeisten vuosien aikana ientä on leikattu auki ja milloin on raavittu leukaluuta, milloin muuten vain poistettu tulehtunutta kudosta.

Eilen sitten poistettiin koko hammas. Hampaan juuren ympärillä oli jälleen tulehdus ja erikoishammaslääkäri tarjosi kolme vaihtoehtoa, joista sitten lopulta valitsin hampaan poistamisen ja sillan teettämisen. Kallis päätös, mutta sanoin erikoishammaslääkärille, että olen väsynyt tähän jatkuvaan rumbaan hampaan ympärillä.

Onnekseni siltaa ei voi tehdä ennen kuin vähintään kolme kuukautta on kulunut hampaan poistamisesta. Kraaterin pitää parantua ensin. Senkin jälkeen aikaa sillan rakentamiseen on yhdestä kolmeen vuoteen. Silta pitää saada aikaiseksi ennen kuin yläpuolella oleva hammas valahtaa irti leukaluusta. (Huomatkaa, että minä tässä käännän erikoishammaslääkärin ammattipuheet kansan kielelle)

Onneksi tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että näin minulla on aikaa kerätä tarvittavaa summaa kasaan. Aikaisintaan sillanrakennuspuuhiin voidaan ryhtyä tammikuussa ja rakennustyön alkua erikoihammaslääkäri suositteli korkeintaan siirtämään vuoden 2011 loppuun. Taidan jo tietää, mihin ensi kesän lomarahat uppoavat. Hyvästi suunnittelmani ostaa kameraan kunnon putki!