Elämä jatkuu

Niinpä vain on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta.

Koti on tuntunut kovin tyhjältä ilman rakasta koiraamme Leeviä. Toisaalta elämä on helpottunut. Minun pitkät työmatkani ja miehen intohimo pitkiin työpäiviin eivät vaadi enää erikoisjärjestelyjä. Lattiat pysyvät puhtaina eikä tarvitse enää katsoa, mihin jalkansa iskee. Ja kuten pitkästä aikaa eilen kotiin tullut tytär tuumasi: täällä "haiseekin" erilaiselta.

Kyyneleet toki vierähtävät poskille edelleen, kun katsoo Leevin kuvia tai kertoo jolle kulle asiasta vielä tietämättömälle, ettei Leeviä enää ole. Puhumattakaan siitä kyynelten tulvasta, joka virtasi katsellessani vanhimman tyttären tekemää videota Leevistä.

Uurnaa odotellaan. Lasku on jo maksettu, mutta ilmoitusta siitä, että uurna olisi noudettavissa, ei ole vielä saatu. Laskun mukaan uurna olisi ollut noudettavissa eilen. Pitänee soittaa ensi viikon keskipuolella, jos ei viestiä ole siihen mennessä tullut. Kun uurna on saatu sille varatulle paikalle, uskon että surutyökin helpottuu.