Kahden päivän ylityövapaa - hukkaan meni. Vai menikö? Avasin työkoneen illalla kuuden tietämissä ajatellen, olisiko siellä jotain hyvän uutisen kaltaista viestiä tarjolla. Mutta -kele, ei olisi kannattanut. Päinvastoin, vaikken kaikkia posteja edes lukenut, niin ne harvatkin, jotka luin, aiheuttivat veren kuohuntaa ja v-käyrän pikaista nousua.
Toivon todella, että pääsen pois tästä pälkähästä. Vaikka kaikissa työpaikoissa on omat ongelmansa, tuntuu nyt meikäläisen hermot olevan sellaisella koetuksella, etten todellakaan edes tahdo enää. Onks pakko, jos ei tahdo? On kait, jos haluaa palkkaa saada. :(
Tytär kuunteli minun ja miehen keskustelua aiheesta "kun työterveyslääkäri tarjosi sitä sairauslomaa mutta ajattelin, että en ota, kun työt vaan kasaantuisivat...". Totesi, oletko ihan hölmö - lääkärihän tarjosi sinulle mahdollisuutta ottaa hetken rennosti. Hölmöhän minä olen, totaalisen hölmö. Senhän olen jo itsekin todennut - ei siihen diagnoosiin tarvita jälkikasvua. Saapa nähdä, minkälainen ahdistus huomenna iskee Pasilan asemalla, kun työpaikka on lähempänä kuin kertaakaan neljään päivään.
Katsotaan nyt ensin, saanko nukuttua ensi yönä ja minkä verran. Ja minkälaista unta. Se koiranuni, jolla viime aikoina olen itseäni lepuuttanut, ei ole ollut tehokasta. Väsymys senkun jatkuu jatkumistaan... :(
Tekstit
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti