Lintujen talviruokinnasta

Vanha harrastus heräsi henkiin järkkärin hankinnan myötä. Nyt tulee istuttua tuntitolkulla olohuoneen ikkunan ääressä pongatessa lintulaudalla ja talipalloilla vierailevia lintuja. Lajien kirjo ei ole toistaiseksi päätä huimannut.

Ensimmäisenä ruokintapaikalla saapuivat tiaiset. Niistä on ollut helppo saada erilaisia kuvia.

Seuraavaksi joulunpyhinä havaitsin yksinäisen mustarastas uroksen. Ensin ihmettelin yläkerran ikkunasta, että mitä ihmettä tuuli on lennättänyt lintujen ruokintapaikalla: jotain mustaa. Sitten kun lähdin kameran kanssa ulos, tajusin, että mustarastashan siinä.

Loppiaisena (6.1.)  näin yksinäisen sinitiaisen aterioimassa. Lintu istuskeli tovin jos toisekin pergolan tukipuulla ja katseli maailmaa. Kamera ei tuolloin ollut käsillä, joten kuvaa vielä odotellaan.

Tänä aamuna (8.1.) pähkinäherkuille oli tiensä löytänyt orava, tuo vihulainen. Juuri eilen keskustelimme, että eipä ole oraviakaan enää näkynyt ja kas, sieltähän se pörröhäntä sitten tupsahti näkyville. Petojahan ne oravat ovat, mutta on niitä silti kiva katsella.

Tänään iltapäivällä myöskin yksinäinen harakka osui pihalle. Harakkaa emme varsinaisesti olisi pihallemme halunneet, mutta onneksi harakka on sen verran iso, että sen on tyytyminen toisten maahan tiputtamiin herkkuihin.

Tästä syystä kävinkin sitten myöhemmin iltapäivällä siivoamassa maahan tippuneet siemenet ja pähkinät ja heitin ne metsän reunaan. Syötkööt siellä rauhassa.