Pyörätielle mieli

Kävin tänään vanhan työkaverin pyörävarastoa kohnaamassa. Tavoitteena oli säästää hänet pyörän hävittämisen tuskalta.

Meni jännäksi. Ensin syötiin oikein makoisaa porosalaattia ja päälle korvasienikeittoa (!!) - tämä on varsinainen gourmet kokki tämä ystävä. Sitten alkoi penkominen: kyllä se avain täällä jossain on ... olisiko se tämä ... mennäänkö kokeilemaan. ... Juu, ei se sitten ollutkaan tämä. Mutta kyllä se avain täällä jossain on ...  Säästän teidät yksityiskohdilta: avain löytyi!  Siinä ensimmäisen avaimen kokeilun yhteydessä kokeiltiin myös pumpata ilmaa varsin tyhjiin renkaisiin. Miten tämä venttiili voi olla näin jumissa ... (ähinää, puhinaa) ... koita nyt sinäki ... (lisää ähinä ja puhinaa) ... Säästän tässäkin liiemmiltä yksityiskohdilta: kummankin renkaan venttiili saatiin auki ja ilmaa renkaisiin.

Siinä kohtaa totesin, että kello on jo niin paljon, että pitää jatkaa tätä hommaa joku toinen kerta. Kun vielä kaiken lisäksi näytti siltä, että vaivalla renkaisiin pumpattu ilma tuli sieltä ihan omin luvin ulos. Eli ostoslistalle lisättiin uuden pyöräilykypärän ja vaijerilukon lisäksi uudet kumit. Muistiin laitettiin myös tarvittavat työkalut, jotta voidaan käydä satulan noston kimppuun. Vol2 on sovittu ensi viikolle.

Nyt menee jännäksi. Koskakohan pääsen kokeilemaan rohkeuttani Hesan pyöräteillä? Tiedä mitä jännää vielä tapahtuu ennen kuin pyörä saadaan ulos varastosta ja meikäläinen satulaan. Kunhan ei vain kukaan varastaisi sitä jo puoliksi kunnostettua pyörää sieltä varastosta ennen sitä!