Terapian tarpeessa

Yksi suosikki tv-hahmoistani on Adrian Monk. Tunnistan itsestäni niin monia piirteitä, joiden perusteella kutsun itseäni useastikin Monkiksi. Tänään tulin siihen tulokseen, että Adrianin esimerkkiä seurataen minunkin ehkä pitäisi hankkiutua terapiaan. Miksikö?

Tänään cycling tunnilla silmät hakeutuivat kahteen kanssakuntoilijaan. Toinen ei pysynyt lainkaan tahdissa ja aina kun vilkaisin sinne, menin omassa rytmissäni sekaisin. Teki mieli huutaa "eikö sulla ole yhtään rytmitajua!". Herrijee - terapian tarpeessa! Eihän se nyt missään laissa lue, että on aivan ehdoton pakko polkea musiikin rytmissä - siihen vain ohjataan.

Toinen kanssakuntoilija oli nostanut satulansa liian korkealle. Tiedättehän miten siinä sitten käy. Pyöräilystä tulee melkoista kallistelua, koska polkimet ovat liian "kaukana" ja niitä pitää tavoitella vartaloa taivuttamalla. Paloin halusta kiljaista ohjaajalle "käy nyt laskemassa tuon toopen satula oikealla korkeudelle!" Herrijee - terapian tarpeessa! Eiköhän se ollut kanssakuntoilijan ihan oma asia ja vaikka se ei niin kauniilta näyttänytkään, niin ihan sama.

Poika kertoi viikonloppuna, ettei ole ajanut ajokortin kakkososiota. On hakenut siihen kahden vuoden siirtymäajan, mutta nyt rupeaa sekin loppumaan eikä rahaa kakkososaan ole kasassa. "Ajelen sitten ilman kunnes jään kiinni." Voi kauheata - eihän niin voi toimia. Ajokorttihan on pakollinen, lain edellyttämä. Herrijee - terapian tarpeessa! Poikahan on jo aikuinen ja jos hän päättää toimia tässä asiassa vastoin ehdotustani perustellen sitä rahapulalla, niin mikä minä olen hänet tuomitsemaan. Ellen sitten suostu maksamaan sitä noin kolmeasataa euroa. Todellakin terapian tarpeessa, kun edes mietin sitä, että olisin velvollinen maksamaan autokoulun kakkososion.

Viime kesänä tein ne elämäni ensimmäiset villasukat, Monk-sukat. Todellakin terapian tarpeessa!

Töissä näen punaista, jos joku piirtelee muistiinpanoihini lintusia tai kukkasia. Terapian tarpeessa!

Minun on erittäin vaikea käsittää sitä, että kaikki eivät ole yhtä tarkkoja työssään tai että he voivat tyytyä johonkin puolittaiseen. Eikä sillä väliä, jos se nyt ei tule hoidettua tänään - ehtiihän sen huomenna. Ja meikäläinen siinä vieressä kiehuu ja kuohuu. TE-RA-PI-AN tarpeessa!

Taulut eivät saa olla vinossa. Kengänpohjissa ei saa olla sepeliä. Turun Sanomat pitää lukea alusta loppuun - joten jos mies ehtii aloittamaan lehden lukemisen, odotan, kunnes alkuosa vapautuu. Väärin kirjoitettua tekstiä ei voi sutata - siihen pitää saada korjausteippiä. Jos muistiinpanot tulee kirjoitettua epäselvästi, ne pitää kirjoittaa puhtaaksi - joskus jopa kahteen kertaan, sillä jos jotain unohtuu välistä, se pitää saada juuri sinne oikeaan kohtaan - ei mihinkään muualle. Isokin kirjontatyö puretaan, jos siellä on jokin väärin kirjailtu kohta. Ei sillä väliä, jos sitä ei kukaan muu huomaa, mutta kun minä sen kerran huomattuani en näe enää mitään muuta. T-E-R-A-P-I-A-N  T-A-R-P-E-E-S-S-A !!!