Se toimi!

Taannoin päivittämäni CV toimi. Olin tänään etätyöhaastattelussa. Vai olinko etä-työhaastattelussa vai etätyö-haastattelussa? Ihan sama, miten se oikeasti kirjoitetaan - sain joka tapauksessa mahdollisuuden antaa hyvän vaikutelman. Ei siis mitään paineita. 

Kun ei ole pitkään aikaan ollut työpäivän aikana ihmisten ilmoilla, alkoi stressi jo pari päivää sitten. Kampaajalla olisi pitänyt käydä. Vaatekaappiinkin olisi voinut kotona kaupungissa kurkistaa eikä vasta täällä möksällä, jossa tänään etäilin. Ja meikit - arvatkaa missä ne on. Kyllä, kaupungissa. Kuka sitä nyt meikkejä mökillä tarvitsee. 

Puhumattakaan siitä, kun aamulla tajusin, että videohaastattelu tarkoittaa myös sitä, että haastattelijat näkevät, että olen mökillä. Epätoivoisesti sitten yritin siistiä taustaa. Hirvittävä stressi. 

Itse haastattelu meni sitten minun osaltani ihan mukavasti. Jotenkin olen ohittanut sen ajan, että näissä tilanteissa kauheasti jännittäisin tai yrittäisin olla muuta kuin oma itseni. Jos en kelpaa itsenäni, niin ei se silloin ole minun paikkani. 

Toinen haastattelijoista oli työskennellyt yrityksessä 12 vuotta. Kun sanoin, että se on aika hyvä saavutus nykyaikana, niin hän totesi, ettei oikeastaan ole uskaltanut lähteä vaihtamaan, kun viihtyy niin hyvin työssään eikä koskaan tiedä, mitä saa vaihdossa. OSUI JA UPPOSI! Todellakin, aina ei ole tiennyt mitä on saanut vaihdossa. Joskus on mennyt pahastikin metsään. Ainoa lohtu, että huonoistakin työpaikoista on jotain oppinut. 

Nyt sitten jännitetään ensi viikkoon, pääsenkö vielä jatkokierroksille vai oliko se tässä. Olin kyllä huomaamattani ihan liekeissä keskustelusta. Siinä määrin, että nyt voi sanoa, että harmittaa ihan hitokseen, jos ei pääse edes seuraavalle haastattelukierrokselle.