Uuden äärellä

Joskus huonot asiat voivat kääntyäkin hyväksi. Joudun ensi viikolla tekemään päätöksen, joka todennäköisesti joidenkin mielestä on huono käänne elämässä, mutta itse näen ja tunnen siinä mahdollisuuden, en uhkan. 

Olen uuden äärellä. Ensinnäkin, olen päättänyt tarttua unelmaani. Olen luvannut itselleni, että nyt on juuri oikea hetki antaa unelmille siivet. Ensi viikon päätökseni saattaa nostaa ilmaa siipien alle, tai sitten ei. Vaikka juuri nyt olen melko varma päätöksestäni, niin tässä on vielä monta päivää miettiä asioita monesta suunnasta. 

Haluan uskoa, että pystyn tähän. Ei, sanotaan: minä pystyn tähän. Girls can ja niin voin minäkin. Tästä tulee jotain tosi hienoa. Unelman etenemistä voi seurata tuolla uusimmassa  Soikkisti blogissani. Halusin perustaa sille ihan oman bloginsa. Keskittyä vain unelman etenemiseen. Tämä blogi jää tajunnavirta blogiksi. 

Minulla on toinen blogi minulle ja koirille: Sakko, Rapsu ja emäntänsä Soikka. Haluan pitää koira-asiat erillisenä. Vaikka sitäkään blogia juurikaan kukaan lue, se ei häiritse minua. Voin silti jakaa postauksia koirien Facebook sivuilla ja heelereiden keskusteluryhmässä. Satunnaisia lukijoita ja kaksi seuraajaa. Ihan riittävä syy pitää blogia. 

Ja jotta elämä olisi monimutkaista, olen perustanut jo kevättalvella englannin kielisen blogin, jossa kirjoitan kokemuksistani ja oppimistani asioita Agile matkallani. Nimesin sen Soikka McPheeksi, koska keksin käyttää sellaista nimeä erään tiimini kanssa. Nyt mietin, loppuvatko tarinani tämän ensi viikkoisen päätöksen myötä. Vai onko vielä jotain uutta tulossa? Tämän perustin vilppittömästi jakaakseni kokemuksiani. Minun tulkinnat ja toimintatavat voivat jonkun mielestä todella pielessä, mutta tekstit ovat rehellistä  minua

Olen oikeastaan innoissani kaikista niistä mahdollisuuksista, joita ensi viikkoinen päätökseni voi mahdollistaa. Ja samalla hieman peloissani. Jospa ajattelen asiat aivan väärin ja uusi osoittautuukin vääräksi suunnaksi ja päädyn samanlaiseen jamaan kuin isäni.