Identiteettikriisi

Kärsin identiteettikriisistä. Kohta kaksi viikkoa uudessa työpaikassa ja alan olla väsynyt siihen, että identifioidun mieheni vaimoksi - en itseni nimiseksi uudeksi työntekijäksi. Pohdin tässä juuri, voiko tämä olla egolleni liian iso juttu käsiteltäväksi. Kuka meistä haluaa tulla huomioiduksi vain jonkun vaimona tai tyttärenä tai äitinä? En minä ainakaan.

Samalla mietin sitä, miten oma kriittinen suhtautumiseni tähän leimautumiseeni "mieheni vaimoksi" vaikuttaa omiin työkavereihini, joille se kieltämättä on ollut selvää alusta lähtien ja jotka pitävät sitä ehkä normaalina asiana eivätkä tarkoitakaan luokitella minua vain sillä perusteella. Onko syntymässä jännitteitä: he eivät voi mainita asiasta, koska minä en halua? Miksi siitä toisaalta pitäisikään puhua?

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat aina rankkoja ja minä ihan oikeasti luulin, että ujuttautuminen puoliksi tuttuun ympäristöön sujuisi jouhevammin, mutta nyt sitten törmäsinkin tähän identiteettikriisiin.

Ja taas päätän, että unohdan koko asian, painan sen villaisella ja paneudun tuleviin työtehtäviini täydellä tarmolla. Ja kun joku seuraavan kerran taas mainitsee tyyliin "niin, sinähän olet miehesi vaimo" niin mitäpä siihen sitten sanomaan kuin että "niinhän minä olen". Sallinette nyt tämän hieman hölmön kuuloisen kerrontatavan, sillä en halua erikseen mitään nimiä tässä blogissani mainita. Olen siis vain mieheni vaimo ja mieheni siis on - no - mieheni.