Olen kyläilemässä serkkuni luona. (Kiitos yösijasta ja seurasta jo etukäteen.)
Serkun tyttö juoksutti minua pitkin metsää ennen ruokailua. Ilmeisesti tavoitteena oli ruokahalun kasvattaminen. Olimme jo lähes tulkoon takaisin lähtöpisteessä kun kumarruin ihmettelemään jotain metsän ihmettä ja saman tien alkoi kuulua melkoinen rytinä. Lähelläni ollut puu otti ja kaatui ihan itsestään. Mitäpä siinä muuta voi todeta kuin että minulla on luontaisia lahjoja metsurin ammattiin. Puutkin kaatuu ihan itsestään.
En taida uskaltaa lähiaikoina samaan metsään juoksentelemaan serkun tytön perässä. Sen verran pelottava kokemus se oli, vaikka siellä metsässä sille oikein naureskelimme makoisasti ja vielä jälkeenpäinkin naurua riitti. Osittain ehkä jotain kauhunsekaista naurua.
Pääasia, että selvisimme ehjinä kotiin.
Tekstit
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti