Pizzaperjantai

 Väsymys saa ihmisen tekemään typeriä tekoja. Kuten syömään kokonaisen pizzan "iltapalaksi". Onneksi vanhempi tytär söi pari palaa, niin ei ihan kaikki jäänyt tähän vartaloon.

 Olen väsynyt, mutta en niin väsynyt kuin viikko sitten. Viikko sitten olin tähän aikaan jo tiukasti pää kiinni tyynyssä. Ei millään jaksaisi siirtyä yläkertaan, ei jaksaisi käydä iltapesulla eikä jaksaisi edes vaatteita riisua. Vaan pakkohan se on.

 Huomiseksi olen varannut aamutunnin salilta eli shapea luvassa. Shapessa on tullut viimeksi käytyä kaksi viikkoa sitten. Pitääköhän huomenna ottaa edelliskertaa kevyemmät painot, ettei tule kädet liian kipeiksi. Kumman nopeasti harjoittelun puutteessa lihakset suorastaan surkastuu.

 Onneksi ensi viikon helatorstai lisää liikuntamahdollisuuksiani: keskiviikkona lentopalloa, torstaina shapea, perjantaina shapePulsea, lauantaina cyclingia ja sunnuntai se normisetti dancea ja strechingia. Kuullostaa aivan taivaalliselta. Ihanaa, että tuollainen viikko mahtuu kalenteriin! Ensi viikolla ei taatusti vietetä pizzaperjantaita!

Ensi perjantaina on ensimmäinen etäpäiväni. Kunhan vain töistä löytyy mielekästä tekemistä. Maanantai on palavereja täynnä, joten uskon niistä jotain duunia ilmaantuvan. Tai ainakin toivon hartaasti!

PS. Tänään pääsin ihan itsekin todistamaan, miten VR:n lipunmyynti oli myynyt paikkalipun kiintiöpaikalle. Voin kertoa, että vakiomatkustaja, joka sai häädön paikaltaan, ei yhtään pitänyt asiasta eikä myöskään pidätellyt sanaista arkkuansa. Kyytiä sai sekä paikkalipun onneton omistaja (jolle sanoin, että "ei tämä nyt sinun vikasi ole - istu siihen vaan, jos sulla kerran siihen on paikkalippu") että konduktööri. Pistää kyllä mietityttämään, että ihanko totta VR vakioasiakkaitaan näin paljon arvostaa. Kyllä meitä oli siinä useampi, jotka tarkistimme, että olimme itse oikeassa paikassa emmekä esimerkiksi väärässä vaunussa tai väärässä kohtaa penkkiriviä. 

Huvittavinta tässä oli, että kun tämä paikkansa menettänyt matkustaja siinä reuhasi, niin konduktööri rauhoitteli häntä, että kyllä Karjaan jälkeen helpottaa. En voi olla tulkitsematta sitä vastaiskuksi, sillä juurihan herra konduktööri oli silmäillyt herra vakiomatkustajan matkalipun välille Helsinki-Karjaa. ;=) Mutta totta - Karjaan jälkeen aina helpottaa. Jos kaikille muille kehäkolmonen ehkä onkin se merkittävin rajapyykki, niin kyllä se minulle on Karjaan rautatieasema.