Kävin tänään vaihteeksi afro-tunnilla. Piilouduin takariviin - kuten kaikki muutkin. En siis päässyt tanssimaan yksin. Tunnilla oli mukana liuta ensi kertalaisia. Minäkin kävin ensikertalaisesta, sillä edellisestä kerrasta oli aikaa. Tuolloisen kokeilun jäljiltä podin afro-polvea pitkään ja itse asiassa polvi on vieläkin vihoitellut. Mutta ei tänään. Polvi kesti afrikkalaisen fiilistelyn oikein hienosti.
Välillä olin pihalla kuin lumiukko. Vai minkähänlainen ilmaisu olisi parempi puhuttaessa afrosta? Lumiukko kun ei oikein taida sopia afrikkalaiseen maisemaan. Mutta joka tapauksessa - en antanut sen häiritä, että sekoilin vähän väliä. Päkiätkin loppua kohden kipeytyivät, sillä eihän minun jalkaparkani ole tottuneet paljain jaloin tanssahteluun.
Mutta kokemus oli kuitenkin sen verran hauska, että pitänee taas miettiä kuntoiluohjelmani rakennetta. Afro kun osuu ikävästi päällekkäin maanantaisten pyöräilytuntien välillä. Erittäin ikävää, kun niin monet hyvät asiat osuvat samoihin ajankohtiin. Joutuu tekemään valintoja. Tai sitten pitää vain tanssia yksinäni ja pitää kiinni pyöräilyharrastuksesta. Yksinhän ne rumat tytöt tanssii!
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti