Parempi karvas totuus ko makea valhe

Paitsi että ihan toisin päin se tuntui taas tänään olevan. Pomo kysyi jotain eikä pitänyt rehellisestä vastauksesta. Mitäs sitten kysyy, jos ei saa vastata niin kuin asia on. Minä olen niin pirun huono valehtelemaan enkä juurikaan osaa totuutta kaunistellakaan, joten parempi sanoa pomolle seuraavalla kerralla, että kysypä joltain muulta.

Junassa istuessani sitten pohdin, että miksiköhän minä päädyin IT-alalle töihin. Mikä minua siihen ajoi? Taisin luulla homman olevan jotain tosi hienoa. Tai hohdokasta. Olen tässä vuosien varrella tehnyt monenlaisia hommia ja erilaisilla titteleillä. Olen ollut mikrotukihenkilö, atk-harjoittelija, ohjelmoija, suunnittelija, pääsuunnittelija, system analyst ja system specialist. Glamouri on ollut kaukana. Ensin alkuun oli tosi mukavaa. Siirtyminen mikrotuesta ohjelmointitehtäviin oli haastavaa mutta kivaa aikaa. Mutta sitten se jotenkin levähti käsiin.

Kuinka kauan tietojärjestelmiä onkaan tehty ja edelleen tehdään sutta ja sekundaa. Kuinka kauan projekteja on tehty eikä vieläkään pysytä tavoitteissa - aina pettää joku liikkuva osa - aikataulu, budjetti tai laatu. Mikrotuen hommissa sentään tuli jonkinlainen maailman pelastajan fiilis. Joskus 1998 tai 1999 Turussa pyöri show, jossa hehkuteltiin jotain sen suuntaista, että maailma pelastuu, kun paikalle saapuu mikrotukihenkilö. Itse voisin nyt hehkutella, että juoskaa pakoon, kun konsultti saapuu.

Ai kauhistus miten olenkaan ammattikuntaani kohtaan tänään kriittinen. Tämmönen MONK ihminen ei oikein sovi alalle, jossa sutta ja sekundaa myydään priimana. Alalle, jossa ammattiylpeys on varsin hämärä käsite. MUTTA toisaalta voisin taas itsellenikin muistuttaa, että IT ala on paljon muutakin kuin systeemityötä, joten mikäs pakko minun oli taas hakeutua tälle saralle. Joten, olen avoin työpaikkatarjouksille, jos niitä joltain muuta saralta olisi tarjolla.