Hullun puuhaa

Kyllä on taas tänään tullut mietittyä, että hetkinen - ihanko totta minä teen tätä työtä. Eihän tässä ole päätä eikä häntää. Mutta kun tässä on semmoinen dilemma, että periaatteessa minä pidän tästä työstä - tällä hetkellä olosuhteet eivät vain ole kanssani.

Kun ihminen on M.O.N.K (http://soikkailua.blogspot.com/2010/08/monk.html) niin sitä onnistuu mistä tahansa pikkujutusta tekemään hirmu ison härkäsen. Sen sijaan, että ottaisi rennosti ja antaisi asioiden tulla ja mennä, niin sitä pitää pää punaisena huolehtia siitä, että pilkut on kohdallaan ja viivat suorassa eikä mitään voi mukamas jättää tekemättä. Ei siitäkään huolimatta, vaikka ihan itsekin tajuaa, ettei tästä työmäärästä voi selvitä työtuntien puitteissa.

Miksen minäkin voisi olla R.E.N.T.O (Rakastettavan Etevä ja Nerokkaan Tanakka Optimisti) ja ajatella, että asiat sujuvat omalla painollaan - mitä sitä suotta murehtimaan.

Sitä murehtiessa menee sitten tämäkin loppuilta...