Learning English

Tänään alkoi kauan odotettu englannin kurssini. Moni on hämmästellyt, miksi. Vastaushan on tietysti riippuvainen monista tekijöistä ja näkökulmasta, jonka vastauksessaan ottaa. Minähän tunnetusti pidän haasteista ja uuden oppimisesta. Ja vaikka lähes tulkoon päivittäin puhun - enemmän tai vähemmän pakosta - englantia, niin yhä edelleen takeltelen ja käytän "vääriä" sanoja, joten ei tämä tänään alkanut kurssi siinäkään mielessä ole mitenkään tarpeeton. Tänäänkin minua korjattiin "trains are on time - not in time". (Vaikka samapa se, kun ei ne kuitenkaan ole aikataulujen antamissa viitteellissä arvoissa...)  Sitä paitsi on ihan mukavaa päästä kerran viikossa puoleksi toista tunniksi täysin eroon työasioista työnantajan kustannuksella työajalla. No, tänään keskusteltiin mm. Nordean yt-neuvotteluista, joten hieman liipattiin työmaailmaa, mutta ei varsinaisesti omia töitäni. Ja tottakai, oli mukava tutustua neljään uuteen ihmiseen. Siitäkin toiminnallisuudesta minä kovasti pidän.

Mutta se perimmäinen syyhän on se, että minulla on gäppi. Kun aikanaan esimieheni kävi kanssani ihka ensimmäistä kehityskeskustelua ja pisteytti minua eri osaamisten suhteen, päätyi hän kahteen gäppiin, joista toinen oli englannin kielen taito. Ilman että oli kertaakaan kuullut minun puhuvan englantia, ilman että oli itse edes yrittänyt keskustella kanssani englanniksi tai että olisi lukenut mitään minun englanniksi kirjoittamaani tekstiä. Hänen mielestään taisin näyttää siltä, etten osaa englantia. Eikä edes yhtään ihmetellyt sitä, miten olin pystynyt puutteellisella englannin kielen taidollani suorittamaan syventävän tason opintoja yliopistossa englanniksi (Work Informatics in UTU rules). So, here we go.

Aikuisten oikeasti olen sitä mieltä, että tämä oli voitto minulle - ei esimiehelleni, vaikka kyllä se kieltämättä risoo, että ihan naamakertoimella tähän päädyttiin.