Syvässä suossa

Tuntuuko joskus siltä, että elämä potkii päähän oikein kunnolla? Tai että juuri kun saa noustuksi suosta, joku lyö halolla päähän ja uppoat entistä syvemmälle? Hyvä, jos ei tunnu, mutta minustapa tuntui tänään.

"jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen" - mistähän Murphy sen tiesi? Itse asiassa, olen jostain lukenut, että alkuperäinen laki olisikin ollut jotain sellaista kuin  "jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla"

No mutta anysay - tänään oli sellainen päivä, että näin jälkikäteen ajatellen päivän viisain teko olisi ollut pysytellä visusti peiton alla. Töissä ei mikään mennyt putkeen. Tyttärellä oli isoja murheita, joista äitikin huolestui useiden puhelinkeskustelujen aikana - jopa siinä määrin, että piti soitella asuntolan ohjaajille. Seinä tuntui olevan vastassa joka puolella ja päätä särki.

Juuri kun luulin elämäni helpottuvan kertoimella kaksikymmentä, kun ei enää tarvitse joka päivä istua junassa kuuntelemassa koottuja selityksiä, miksi olemme myöhässä. Aina ei pääse edes junaan, kun jo kuuletaan "...lähtöaika on muuttunut..." (... mitenkäs se vanha viisaus taas menikään: älä nuolaise ennen kuin tipahtaa...)

Ja sitten taas vain päivän kääntyessä iltaan ja yöhön, pöllähti anti-Muprhy. Kun olin jo melkein antanut periksi harkiten pitämättömien sairauslomapäivien pitämistä ja tweetannut tuskaani usealla viestillä, tuli viesti "Oletkos muistanut jo laittaa hakemukset meille?". Tiedättekö mitä, tämän päivän kokemusten jälkeen tuo oli suorastaan hunajaa väsyneelle sielulleni. Syvässä suossa ollaan, mutta joku on tarjoamassa pitkospuita - YES.