Kiukun voimalla

Kirjoitin eilen aamulla sähköpostiviestin, jossa avasin sieluni tuntoja ehkä vähän liiankin avoimesti. Mutta sen kiukun voimalla kehitin pienessä päässäni yhden ratkaisuvaihtoehdon edessä olevaan työhaasteeseen. Pitäisi varmaan kiittää sitä henkilöä, jolle tuon viestin lähetin ja kertoa, miten sen kiukun voimalla, joka siinä kirjeessä oli, tehtiin aivotyötä, joka toivottavasti tuottaa vielä tulosta.

Tänään olen sitten suorastaan huippu-uupunut kaikesta siitä aivotyöstä, jota eilisen päivän aikana tein. Aivotyö on raskasta työtä. Mahdollisuus fyysiseen työhön tälle päivälle olisi tarjolla. Mies tuolla jo takapihalla tekee omaa osuuttaan, mutta minä tässä edelleen vain mietin, pitäisikö mennä avuksi vai jatkaa koneen vieressä istumista. Melkoinen pähkinä tämäkin purtavaksi, eikö totta.

Vaikuttaa siltä, että syksy on ihan oikeasti tulossa. Miten se kesä niin äkkiä mennä hujahtikin. Onneksi ensi vuonnakin on kesä ja toivottavasti kauniita kesäpäiviäkin. Ensi kesänä päästään sitten toden teolla nauttimaan uudesta takapihasta. Eilen kivimiehet yrittivät laatoituksen viimeistelyä, mutta yritykseksi jäi toistuvien sadekuurojen takia. Ei siinä kelissä pystyneet saumaushiekkaa levittämään eivätkä viimeistä tärytystä tekemään.

Mullatkin vielä puuttuvat istutusaltaista - kasveista puhumattakaan. Mutta eihän sadekelillä voida sitä multaakaan tuoda. Siitähän tulee yhtä multavelliä. Eli syksy nyt hieman hidastaa pihan viimeistelyä. Onneksi kukkasipulien istuttamisella ei vielä ihan kiire-kiire ole. En ole vielä edes ostanut! Kävin jo kyllä kerran ihan sitä varten kaupassa, mutta eivät olleet sipulit vielä saapuneet. Nyt niitä varmaan jo olisikin saatavilla.

Eli kyllä tästä täytyy ryhdistäytyä ja vähintään sipuliostoksille raahautua. Harmi, että se eilinen kiukku laantui jo. Sen voimalla ehkä olisi nämäkin hommat jo tehtynä eivätkä enää suunnittelupöydällä.