Elämä vie!

Tai oikeastaan toinen blogi. Yllättäen työelämästä on tullut taas kiireen täyteistä ja energiatasot eivät ole olleet  korkealla työpäivän päätteeksi. Ja joskus ovat työpäivätkin venyneet.  Kyllä - tässäkin duunissa sitä voi näköjään joutua venymään tilanteen niin vaatiessa eli suomeksi sanottuna: projektin h-hetken lähestyessä.

Välillä on ollut tosi rankkaa henkisesti. Tämä on kuitenkin ensimmäinen työni, jossa työskentelen niin korkealla abstraktio tasolla, että pelkkä rankka duuni ei riitä - pitää ymmärtää, osata soveltaa ja olla innovatiivinen. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Mutta muutoin olen kyllä työssä viihtynyt: uusinkin tiimi on täynnä mukavia ihmisiä eikä pomokaan ole vielä(kään) alkanut ahdistamaan millään tasolla.

Se, mikä rajoitti myös blogin päivittämistä, oli jonkun nimettömän taannoin laittama kommentti. Tuli sellainen fiilis, että hitto - pitääkö ihan oikeasti kaiken maailman haahuilijoiden käydä lukemassa blogia ja antamassa palautetta. Kun ei tätä ole pakko lukea! Ja sitten tuli sellainen olo, että lukeeko tätä kukaan muu kuin sellainen yksilö, joka ei löydä parempaa tekemistä kuin etsimällä etsiä kirjoituksia, joiden kirjoittajia voi sitten antaumuksella nimettömästi haukkua.

Työkaveri lohdutti sanoen: Älä sinä sellaisista välitä. Jos haluat kirjoittaa blogia ja purkaa ajatuksiasi - tee se. Ja niinhän se on: tämäkin on yksi tapa purkaa ajatuksia, joskus pahaa oloakin ja jollain lailla jäsennellä omia ajatuksia. Kaikkia ajatuksia ei voi jakaa, joten paljon jää vielä työstettäväksi blogin ulkopuolellakin. Ehkä minä nyt sitten yritän ryhdistäytyä ajatusteni sekamelskan jäsentelyssä ja päivitän tätäkin blogia useammin. Ihan siltä varalta, että tätä joku muukin lukee kuin henkilöt, jotka haluavat vain lyödä lyötyä ja ovat olevinaan parempia kuin muut. Vaikka tietysti pieni pelko persauksissa on, että olen nyt joutunut jonkun henkilön mustalle listalle, ja tulen saamaan ikäviä kommentteja siinä määrin, että päätän lopettaa bloggailun kokonaan. Jää nähtäväksi...