On se tämäkin tapa viettää työmatkaa Turusta Helsinkiin. Varailen linja-autolippuja tuleville viikoille. Tämä viikko menee VR:n kyydissä, mutta kaksi seuraavaa mennen tullen EB:n kyydissä. Kyllä se nyt näyttää pahasti siltä, että VR tulee menettämään (jälleen) yhden asiakkaan.
Tänä aamuna onkin rauhallista myös täällä junassa. Vaunu 2, jossa istun, oli puoli tyhjä (tai puoli täynnä, kumpi nyt paremmalta tuntuu) Karjaalle asti, jossa se sitten paukahti lähes täyteen. Konduktöörit ovat minulle uusia tuttavuuksia eikä mitään erityistä sanottavaa sen paremmin puolesta kuin vastaan ole. Kärrymyynnin maksupääte ei toimi, joten muutamalta kanssamatkustajalta jää aamukahvi saamatta, mistä luonnollisesti pientä mutinaa syntyy. Ja ihan ymmärrän heitä: en minäkään juurikaan kuljettele käteistä mukani. Kortti kun on niin näppärä - paitsi silloin, kun sitä ei voi käyttää. Mutta eipä sekään kärrymyyjien vika ole. Heillä muuten oli tänä aamuna kärryssään pumpputermos, joka sanoi työsopimuksensa irti kesken matkanteon. Ressukat joutuivat hakemaan uuden termarin mutta tarina ei kerro, onnistuttiinko kahvi siirtämään rikkinäisestä toimivaan vai joutuivatko peräti uuden kahvin keittoon. Onko sillä edes merkitystä? Kunhan nyt vain tuli mieleeni.
Näitä tällaisia tarinoita ei sitten EB-reissuilta synny. On se sen verran erilainen matkustusmuoto. Mahtaako käydä pidemmän päälle tylsäksi, kun ei ole mitään raportoitavaa matkan teosta. Jaa - saa nähdä.
Tekstit
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti