Kummius

Nuorempi tytär oli kyläilemässä. (On muuten outoa sanoa, että lapset ovat kylässä...) Muisteli siinä sitten vanhoja ja alkoi pohtimaan: "Ei ole muuten nähty kummejani pitkään aikaan. Ei ole muuten nähty veljenkään kummeja. Tää on äiti sun syytä - sä kun asut siellä Helsingissä osan viikosta."

Samanlainen keskustelu käytiin myös vajaa kuukausi sitten poikani kanssa. "Tiedätkö, mitä mun kummeille kuuluu" kysyi poika. Keskimmäisen kanssa näitä keskusteluja on tarvinnut käydä jo paljon aikaisemmin, vaikka hänellä on jonkinlainen yhteys kummitätiinsä edelleen olemassa.

Keskimmäisen luona kahvilla käydessäni keskusteltiin vanhimman kummityttöni ongelmista. Tyttö on lasteni serkku, mutta ei oikeastaan minulle mitään sukua vaan entisen lankomieheni tytär. Pohdittiin siinä sitten, miksi olin huolissani ja murheissani. "Hei äiti - eihän sun oikeastaan tarvii murehtia. Sehän on jo 25 vuotias ja sun velvollisuudet loppu rippikouluun. Eikö niin?" Miksi minä sitten en koe niin? Siitä huolimatta, ettei olla sukua, me soittelemme ja tapaamme ainakin muutaman kerran vuodessa. Ja kyllä minua hänen ongelmansa ihan oikeasti surettavat.

Keskimmäinen kummityttö täytti juuri 16 vuotta. Mutta kas kummaa - kyllä minä hänenkin kanssaan olen edelleen tekemisissä. Jutellaan silloin tällöin Facebookissa ja nähdäänkin useamman kerran vuodessa. Kävinpä vielä keväällä syntymäpäivilläänkin ja joululahja toiveenkin olen vielä ajatellut täyttää. Vaikka ei tarvitsisi... eikä sukuakaan olla.

Nuorimmainen kummityttö täytti juuri 13 vuotta. Sukulaisuutta ei ole tässäkään mukana, vaan olen äitinsä vanha työkaveri. Tämän kummitytön kanssa ehkä olen kaikista vähiten tekemisissä, vaikka hän asuu kaikista lähimpänä. Mutta mietin, että mahdanko kuitenkaan häneenkän yhteyksiä kahden vuoden kuluttua katkaista. Vai pitäisikö, jotta edes yhden kummilapsen kanssa toimisin, kuten oletetaan.

Omat kummini muistavat minua joulukortilla edelleen. Aina silloin tällöin nähdään ja joskus soitellaan.  Heidän esimerkkinsä on osoittanut minulle, ettei kummius ole ajanjakso ristiäisistä rippijuhlaan vaan se on elinikäinen suhde. On se vaan hieno tunne, kun charmantti harmaa herrasmies nappaa kainaloon ja kysyy mitäs kummitytölle kuuluu.