Ei enää "to do or not to do" - nyt se on tehty!

Eli kolmannen viestin (luitte oikein: kolmaskin viesti tuli "olethan jo hakenut"...) jälkeen päätin sitten laittaa sen hakemukseen firmaan, josta minulle on vinkkailtu. Vähän tuli tyhjä olo, kun sitä hakemusta kirjoitti. Ajatuksissa pyöri, että niinkö tässä käy, että tästä nykyisestä työstä on lähdettävä, joka kaikesta rasittavuudestaan huolimatta, onkin aika mukavaa puuhaa.

Vaikka juuri tänäänkin pääsi suustani, että jos joku vaan haluaa tulla tätä minun työtäni tekemään, niin tervetuloa. Minä olen valmis antamaan paikkani kenelle tahansa, joka on vapaaehtoinen tähän hullun puuhaan ryhtymään. Tässä työssä ei tarvitse olla hullu, mutta siitä on apua. ;)

Raskaat työt vaativat raskaat huvit. Niinpä sitten lähdin vanhan työkaverin kanssa Zetoriin, jossa on viimeksi tullut käytyä vuonna papu (eli jotain 90-lukua se taisi olla). Että voikin suomalainen ruoka (jälkiruokineen) olla täyttävää! Ihan teki pahaa paluu kotiin. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli syötyä LIIKAA, joten olo oli varsin täysinäinen. Jokainen askel teki pahaa, ja kun lopulta pääsin ratikkaan asti, alkoi ahdistaa joka "kuopan" kohdalla. Mutta yes - selvisin.

Päivän päätteeksi oli purettava kassit. Tästä se taas alkaa tämä cityviikko. Onneksi huomenna tulee oma kulta ja keskiviikkona vanha työkaveri seurakseni. Tästä viikosta näyttää kehketyvän oikein mukava cityviikko. Ensi viikollekin on jo suunnitelmia: jospa vaikka piipahtaisi tuolla Tuusulan Hyrylässä. Katsotaan, huolitaanko kylään.

On mukavaa, kun on suunnitelmia ja ohjelmaa. Ei ehdi pitkästymään...