Ei ollut minun aamu

Ei ollut minun aamuni tämä aamu.

Ensinnäkin, nukuin pidempään kuin oli tarkoitus. Torkun sijasta sammutin hälytyksen kokonaan. No, ei suurta murhetta. Ei ollut aamuksi sovittuna mitään palavereja ja sitä paitsi, minullahan on liukuva työaika.

Toiseksi, keitin aamukahvit ja heitin koko kupillisen pitkin pöytää. Ja lattialle. Ja papereille, joita oli pöydällä. Ja jopa vähän kannettavankin päälle. No, hätä ollut sen suurempi. Kaatunut kahvi imeytettiin talouspaperiin. Kaapista löytyi lisää kahvinporoja eikä vedentulokaan ollut katkennut. Joten uutta kupillista kehiin ja vielä hieman myöhäisempi töihin lähtö.

Kolmanneksi huomasin käveltyäni about kolmanneksen työmatkastani jättäneeni molemmat kännykkäni kämpille. No ei muuta kuin kantapäillä ympäri ja takaisin kämpille. Jonka johdosta en sitten ehtinytkään ihan annetuissa liukumarajoissa töihin. Meillä liukuva työaika tarkoittaa sitä, että kello 9.30 - 15.00 pitäisi olla työpaikalla. Mutta en minä myöhästynyt kuin kaksi minuuttia eikä siihen kukaan edes kiinnittänyt huomiota.

Ilmeisesti päivän mokakiintiö on nyt sitten täynnä, koska toistaikseki kaikki on mennyt jos ei nyt ihan putkeen niin kuitenkin ilman suurempia kämmejä. Mitä nyt unohdin osallistua yksikköpalaveriin. Mutta perustelen sitä sillä, että minulle ei ollut tullut kalenterikutsua ja huomasin sen yksikön kalenterista vasta siinä kohtaa, kun palaveri oli jo melkein ohi.