Tietämättömyyden sietämätön keveys

En ymmärrä itsekään, mitä tuolla otsikolla haen takaa. Tässä taas parin päivän kokemuksen perusteella tuumailen, että tietämättömyys lisää tuskaa siinä missä tietäminenkin. Tietämättömyys tai taustojen ymmärtämisen puute voi tehdä päätösten sietämisestä vaikeata. Tietämättömyys siitä, mitä päätöksistä seuraa, lisää tuskaa tai vähintään hämmentää.

Ja kaikki tämä työympäristössä. Omalta osaltani tunnen hetkittäin olevani kuin pässi narussa. Juuri kun olen saanut jonkun asian tehdyksi, tulee joku toinen ja pyytää tekemään asian toisin. Miksi? Haluan ymmärtää taustat: miksi minun pitää tehdä tämä toisin. Olenko ymmärtänyt projektin scopen väärin? Olenko täysin väärillä jäljillä? Miksi kukaan ei sano selkeästi, mitä minun pitää tehdä, koska kaikki mitä teen, tuntuu olevan väärin?

Okei - liioittelen. Ei kaikki tunnu olevan pielessä. Mutta juuri nyt olen pyörittänyt kynää kädessäni ja yrittänyt ymmärtää, mistä suunnasta minun pitäisi tätä ongelmaa lähestyä. Olen jo kahdesta eri suunnasta tehnyt lähentely-yrityksiä ja nyt pitäisi vielä löytää uusi suunta. Mikä sinänsä on tietysti mahdollista, koska kyseessä ei ole hissi, jolla on vain kaksi suuntaa: ylös tai alas.

Tietämättömyys tuntuu olevan myös vanhan tiimini päänsärky. Keskustelut heidän kanssaan ovat lisänneet ymmärrystäni siitä, että lähdin viime metreillä. En olisi enää kauan jaksanut siinä epätietoisuuden ja epätoivon ympäristössä. Kun suunta ei ole selvillä, puhutaan mitä suurimmasta tietämättömyyden asteesta, ja siitä syystä siinä ympäristössä luoviminen on jatkuvaa suunnan vaihtamista. Hetki tuohon suuntaan ja sitten tuohon - soutaa huopaa eikä mihinkään pääse. Minä haluan, että minulla on tavoite ja keinot päästä siihen tavoitteeseen.

Nyt minun ei siis auta kuin selvittää tavoitteeni tässä projektissa, miettiä mitä lisäarvoa olen tuottamassa ja sitten lähteä hakemaan sitä uutta lähentymissuuntaa. Kaikki lähtee tavoitteesta - se on perusta, jolle rakennetaan kaikki muu. Piste.