Tämä on taas näitä ahdistavia iltoja. Olen pakannut kassin huomisaamun junamatkaa varten. Onko pakko, jos ei tahdo? Taitaa olla - ikävä kyllä.
En tahtoisi lähteä taas Helsinkiin, kun kotonakin olisi niin kiva olla. Mutta kun työpaikka nyt vain sattuu sijaitsemaan Helsingissä. Ihan itse sitä hain enkä ole edes katsonut, löytyisikö lähempää jotain kivaa. Eli on pakko, kun olen ihan itse valintani tehnyt.
En tahtoisi juuri nyt tehdäkään enää töitä - väsyttää - mutta kun nyt vain sattuu olemaan niin, että ihan itse ajoitin kesälomani alkamaan vajaan neljän viikon kuluttua. Hei haloo - neljä pitkää viikkoa töissä! Taitaa olla pakko, kun ei kehtaa mennä esimieheltä kysymään, sopisiko loman uudelleenajoitus ja sitä paitsi, sama olisi sitten miehelläkin edessä. On siis pakko jaksaa.
En tahtoisi taas joutua VR:n vietäväksi. Ei sitten mitään, jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että juna kulkisi aikataulussa, ei olisi mitään teknisiä ongelmia eikä kiukkuisia konduktöörejä. Tai kiukkuisia matkustajia - niitäkin voi erityisesti aamujunissa olla. Mutta kun ei ole usko eikä luottamus kohdillaan minun ja VR:n suhteessa. On siis pakko, kun en kerran jaksa vaihtaa EB:hen. Ja vain siksi, että Helsingin päässä tulisi sitä ylimääräistä vaivaa.
Elikä ei ole tahdosta kiinni - mun mentävä on.
Tekstit
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti