Päänsärkyjä - monenlaisia

Päätä särkee ja korvassa tinnittää. Kivaa – eikö totta. On tullut nukuttua huonosti ja oltua liian paljon sisätiloissa. Tämä tuleva viikonloppu sellainen, ettei sellaisia juurikaan haluaisi - toisin sanoen edestakaista matkustamista Helsingin ja Naantalin välillä. Lauantaina on kummitytön 13 v kahvitus – ilman sitä olisin jäänyt viikonlopuksi Helsinkiin, koska sunnuntaiaamulla on lähtö Heinolaan kesäteatteriin työpaikan matkailukerhon organisoimalle reissulle. Ja kuten arvata saattaa, bussi lähtee Helsingistä. Vielä on tosin päättämättä, lähdemmekö jo lauantaina takaisin Helsinkiin vai vasta sunnuntaina aikaisin aamusta.  Ja jos olisin ollut oikein ikävä, olisin ehdottanut kummitytölle kahvittelua jonain muuna ajankohtana – mutten kehdannut. Tiedä vaikka siitä olisi aiheutunut päänsärkyä kummitytön äidille.

Jalat ovat niin turvoksissa, että sattuu. Nesteenpoistolääkitys on jo aloitettu, muttei se tunnu auttavan. Pitäisi varmaan tehdä jotain tälle paljon puhutulle liikapainolle, mutta en nyt vain saa itseäni innostumaan urakasta. Tiedän senkin, ettei kannata edes puhua mistään painonpudotusurakasta – pitäisi puhua järkevästi elämäntapamuutoksesta. Ja sen päätöksen olen tehnyt monta kertaa ja sitten heti kohta keksin jonkun hyvän tekosyyn palata entisiin metkuihin. Sitä paitsi nälässä olosta saan päänsärkyä ja pelkkä ajatus esimerkiksi homejuustosta ja jäätelöstä luopumisesta aiheuttaa tykyttävää päänsärkyä.

Istun junassa kirjoittamassa tätä ja mietin, siirtyisinkö tekemään enemmän etäpäiviä nyt kun toimistollakin hiljenee. On siis melko lailla sama missä työni teen kun ei toimistollakaan ole kollegoita, joiden kanssa iskeä päitä yhteen. Ja tarvittaessa voidaan tehdä virtuaalipäänhakkuuta, jos joku kollega sattuisikin paikalla olemaan. Se olisi ehkä turvallisempaa ajatellen päänsärkyä – virtuaalisesti sivuvaikutus jäisi ehkä pienemmäksi.

Sunnuntaina uusi organisaatiorakenne astuu voimaan. Nykyinen tiimini jaetaan kahteen eri tiimiin. Tämän organisaatiouudistuksen suurin huvi tähän mennessä on ollut ulkomaan elävien kyky kirjoittaa suomalaisten nimet väärin: Daini = Sainio, Louma = Luoma, Ullgren = Ullgrén, Räisinen = Räisänen. Tänään tuumailtiinkin, että jos nämä organisaatiouudistukset jatkuvat niin emme kohta tunnista kollegoitamme, kun nimet eivät enää kohtaa todellisuutta. Mutta jotain positiivista: on ollut ihan sama millä lailla sukunimeni on kirjoitettu väärin (Saini, Daini) niin etunimeni on ollut toistaiseksi joka kerta oikein. Ja edellinen esimieheni ei kahdessa vuodessa oppinut lausumaan sitä oikein sadan prosentin osumatarkkuudella.  Yhden sortin päänsärky nimenikin on.