Kukkulan kuningas

Kirjavuosi on alkanut vauhdikkaasti. Luvun alla on pari jännäriä ja muutama "metodisti"kirja. Jännäreistä toinen, pokkari, kulkee laukussa mukana ja toinen on yöpöydällä toimittamassa unilääkkeen virkaa. Vaikka toisinaan kyllä käy niinkin, että kirja on niin hyvä, ettei sen lukemista malta lopettaa vaan nukahtaa kirja kädessä.

Ensimmäinen tämän vuoden jo luettu kirja on Jo Nesbøn Kukkulan kuningas. Nesbø on minulle suhteellisen tuore tuttavuus - tämä oli vasta toinen lukemani kirja häneltä. Täytyy sanoa, että tämä oli parempi kuin ensimmäinen lukemani (Lepakkomies). Tarina vei kerta kaikkiaan mukanaan. Juoni oli niin jännittävä, että välillä suoraan sanoen pelotti lukea etenepäin. Kirjan loppu ei ollut moraalisessa mielessä paras mahdollinen, mutta toisaalta se tuntui juuri siltä oikealta - niin siinä pitikin käydä.

Minä olen siitä "outo" kirjojen lukija, että jos tarina menee liian jännittäväksi, saatan kurkata kirjan parille viimeiselle sivulle nähdäkseni, ketkä ovat vielä elossa. Ja silti olen jännäreiden suurkuluttaja. Kirjahyllyssämme on lukemattomia lukemattomia kirjoja - onneksi olen nopea lukija. Joskus kolmensadan sivun kirjakin tulee luetuksi kahdessa päivässä. Ja jos pystyisi lukemaan ns. aamusta iltaan,    saattaisin päästä lähemmäs 300 kirjan vuosittaista lukuvauhtia. Mutta kun täytyy muutakin tehdä ja erityisesti käsityöt kiehtovat, jopa lukemista enemmän.