Oppimisen riemu

Olen tässä illan viettänyt lukien uudestaan Explore It! kirjaa. Kirja on täynnä hyviä ajatuksia, joita haluaisin ah niin mielelläni myös päästä toteuttamaan. Pöydällä on pari muutakin kirjaa, tuoreimpana Agile Software Requirements ammattikirjallisuuden puolelta ja kevyemmältä puolelta menossa on Juha Itkosen Seitsemäntoista.

7 on muuten siitä jännä luku, etten vaan kerta kaikkiaan ole oppinut kirjoittamaan sitä. Kirjoitan sen aina "seitsämän" sillä minusta se on niin. Se kuullostaa siltä. Ja maistuukin siltä. En vaikka kuinka yritän miettiä, miten se nyt kirjoitetaankaan. Aina on pakko kurkkia jostain oikea muoto. Oppimisen paikka - selvästi.

Auki on myös Scrum Guide ja selaimessa jo valmiina osoite www. scrum.org. Aion vielä tänään yrittää harjoituskoetta, jotta olisi rohkeutta yrittää sitä Professional Scrum Masterin sertikoetta. Vaikka kuinka olen opasta lukenut, niin kun se kysymys siinä kuvaruudulla sitten yhtä äkkiä on, niin ihan kuin unohtaisi kaiken lukemansa. Olen jokaisen harjoituskokeen (kolme tähän mennessä) jälkeen erityisellä tarmolla katsonut ne kysymykset, joihin olen vastannut väärin. Ihan vain oppiakseni virheistä. BTW, työkaveri kehuskeli Facebookissa olevansa nyt tuon halutun sertifikaatin haltija. Ei mitään paineita, mutta ...

Kyllä se edelleen kummasti itseäni ilahduttaa, jos huomaan oppineeni jotain. Vaikka kuinkakin pienen asian. 

PS. Serti on nyt suoritettu ja kolleganiKristiina kanssa saimme ryhmämme parhaat pisteet 75/80. Jos sillä joku merkitys olisi. Mutta ylpiä sitä voi taas ittenstänsä olla.