Luottamus

On yksi asia yli muiden, jota kaipaan ihmisiltä: luottamus. Haluan - ainakin hyvällä päällä ollessani - itse olla luottamuksen arvoinen: teen sen mitä lupaan ja käyttäydyn siten, että ihmiset voivat luottaa minuun. Tiedän, että useinkin olen toiminut toisin ja siksi ymmärrän täysin, että on joukko ihmisiä, jotka eivät luota minuun. Ja elän sen totuuden kanssa tietäen olevani itse syyllinen tilanteeseen.

Tänään olen pahalla tuulella - vaikken sitä edellisessä postauksessani maininnut. Ja siksi voin kertoa, että pistää suunnattomasti vihaksi erään minulle täysin tuntemattoman ihmisen käyttäytyminen tytärtäni kohtaan. Tuo ihminen ei ole missään määrin luottamuksen arvoinen: hän ei ole pitänyt lupaustaan eikä käyttäytymisellään mitenkään luonut luotettavaa vaikutusta. Ja vielä enemmän pistää vihaksi, että emme olisi tyttäreni kanssa tähän henkilöön ikinä koskaan milloinkaan todennäköisesti törmänneetkään, ellei ystäväni olisi houkutellut meitä kanssakäymiseen kyseisen ihmisen kanssa ja vielä vakuuttanut, että kyseessä on järki-ihminen. Ilmi selvästi luotettavuus ei ole järki-ihmisen attribuutti. Tai sitten meillä on ystäväni kanssa täysin erilainen mielikuva järki-ihmisestä.

Olimme jo mieheni kanssa todenneet seuratessamme sivusta tilanteen kehittymistä, että me emme ainakaan jatkaisi keskustelua kyseisen henkilön kanssa. Eipä taida jatkaa tyttärenikään enää tämän jälkeen.  Mutta sellaista elämä on: et voi koskaan tietää satavarmasti, onko toinen ihminen luottamuksesi arvoinen. Useimmat ovat ja mielellään suhtautuu siten, että kaikki ovat. Joskus vain käy niin, että usko osoittautuu vääräksi.