Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, ...

Käytiin eilen mieheni kanssa katsomassa "Kekkonen" Naantalin Emma Teatterissa. Kyllä sai nauraa kihertää yhden viikon tarpeiksi. Suosittelen kyllä ihan ehdottomasti, jos joku vielä pohtii, mennäkkö vai eikä mennä.

Minähän en ole poliittisesti mitenkään aktiivinen. Puoluekantaa ei ole, äänestän enemmän tunteella ja yleensä ihmistä. Eikä tuo näytelmäkään varsinaisesti mikään poliittinen kannanotto ollut, vaikka herättikin katsojien joukossa paljon keskustelua. Sivukorvalla kuuntelin yhtä jos toista keskustelua näytelmän jälkeen, kun joukolla kävelimme pois teatterista.

Itse olen elänyt Kekkosen aikana ja muistan, kuinka hämmentävää oli, kun ei enää yhtä äkkiä ollutkaan Kekkosta. Mutta nuorempi sukupolvi ei tiedä, minkälainen instituutio Kekkonen aikanaan oli. Ja miten on ylipäätänsä mahdollista, että yksi mies voi niin kauan pysyä vallan kahvassa kiinni.

Mutta takaisin näytelmään. Yksi ehdottomasti parhaista roolihahmoista oli Tom Petäjän Paavo Väyrynen. Voi herrijee miten oivallisesti Tom sen tekikään. Jo pelkkä lavalle saapuminen sai yleisön nauramaan saati sitten, että jotain väyrystelyä esitti sanallisesti. Myös Tom Petäjän Alli Paasikivi oli ihan omaa luokkaansa.
Ja täytyy sanoa, että aika ajoin myös Juha-Pekka Mikkolan Urkki oli niin aidon oloinen, että piti melkein silmiä hieraista.

Kyllä se vain niin on, että minusta alkaa pikkuhiljaa tulla Tom Petäjä fani, jonka perässä jatkossa ehken jopa matkustetaan. Toistaiseksi olen nähnyt häntä vain Linnateatteri produktioissa, joten matka ei ole pitkä, onhan Linnateatteri turkulainen.

Risto Kaskilahden perässä olen matkustellut sitten enemmänkin, mm. kahteen kertaan Heinolaan ja kerran Mikkeliin. Kävinpä kerran Turussakin katsomassa Viulunsoittajaa katolla, jossa Risto oli mukana. Olen niin vannoutunut Risto-fani, että tulen jatkossakin kyseisen miehen perässä juoksemaan. Ja uskallan sen julkisesti sanoa. Muistan, miten hämmästynyt olin taannoin, kun ruokapöytäkeskustelussa yksi kollegoistani ei tietänyt, kuka on Risto Kaskilahti. Täysin käsittämätöntä!

Joskus aikanaan fanitin hetken myös Ilkka Koivulaa, mutta se fanitus kuoli sauhuunsa.