Mies lähti aamulla kuntosalille ja sillä välillä minä mankeloin pyyhkeet ja lajittelin pieneksi vuonna 2006 jääneitä vaatteita, joita torstaina kyläilleet kummityttö, kummitytön sisko eivätkä omatkaan tytöt huolineet mukaansa. Niitä on yksi iso muovilaatikollinen.
Vielä on lajittelematta vuosina 2007-2012 pieneksi jääneet vaatteet. Jotain vikaa meidän vaatekaapissa on, kun vaatteet kutistuu siellä. Ja siis mitä vanhempi sitä kutistuneempi. Kummallista. Tähän asiaan pitänee perehtyä paremmin. Jahka innostusta riittää.
Sateen jatkuessa purettiin lisää tallentavan digiboxin satoa ja minä tuhrasin ristipistotyön kanssa. Alkaa ikänäkö vaivaamaan, vaikka terävänäkölasitkin on silmillä, sillä jouduin purkamaan pätkän päivän tuotoksesta. Juu - oli ihan pakko, olisi muuten ollut ikävä solmukohta seinävaatteen takana ja minulla ikuinen harmitus!
Illalla (jos 17.10 - 19.10 voi sanoa illaksi) kävimme katsomassa elokuvan "Mitä odottaa kun odottaa". Minä odotin enemmän kuin mitä elokuva antoi, mutta koska käytimme miehen työkaverin antamia ilmaisia lippuja, niin ei harmittanut lainkaan. Sadekin oli mukavasti loppunut, kun elokuva päättyi. Kotona keitettiin makoisat iltakahvit (siis jo satavarmasti ilta, kun kello oli 19.45) ja syötiin päivällä Naantalin Aurinkoisesta ostetut viinerit. Vaikka vielä olikin popcorn ähky - niitä onnettomia tuli kannetuksi kotiin asti, kun ei muka voinut heittää pois jo elokuvateatterissa. Höpö, höpö. Ahneys iski ja sillä saattaa olla jotain tekemistä vaatteita kutistavan vaatekaapin kanssa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti