"Hiljennä Siiri"

Jos nimeni olisi Siiri, tämä laulu olisi kuin tehty minulle - ainakin tänään.

Hiljennä, Siiri tai sun mopo karkaa
Jos otat liikaa kierroksii niin se leikkaa kii
Hiljennä Siiri – ota minut kyytiin,
ei näitä maisemii tarvi noin kiirehtii 

(A.Sirkesalo) 

Oli melko lailla lähellä etten polkenut itseäni hengiltä tänään - siis vain kuvaannollisesti. Pari päivää on ollut tukkoinen olo - mistä siis kiitän lepän siitepölyä - mutta polkemaan piti päästä tänään. Vetäjänä päivän 55 minuutin tunnilla ehdoton suosikkini Katja. Ja jos Katja sanoo, että "kyllä sinä jaksat - ota itsestäsi kaikki irti - anna mennä" niin minähän uskon ja annan mennä. Viimeisessä työkappaleessa tänään tuli sitten seinä vastaan. Vaikken ihan maksimisykkeille mennytkään, niin mopo meinasi karata. Herttileijaa sentään. Alkoi yhtä äkkiä ikään kuin puristaa rinnasta ja hetken aikaa jo kuvittelin, että on pakko hypätä pyörän päältä pois ja saada jostain happea. Mutta menihän se ohi, kun hieman (lue: PALJON) höllensin vastusta ja rauhoitin tahtia. 

Miten olisi mahtanut käydä, jos taju olisi mennyt. Minähän olen niissä polkimissa kiinni klosseilla, joten pyörä olisi luonnollisesti tullut mukanani - mihin ikinä olisinkin sitten tuupertunut: etuoikealle tai takavasemmalle.

Olen ollut oikein ymmärtäväinen ja pysytellyt salilta pois, jos olo on ollut vähänkään sairaan oloinen. Allergista nuhaa minulla on pitkin vuotta ja silmien vetisyys nyt mitään sairastelua ole. Ehkä tämä epätavallisen tukkoinen olotila olisi kannattanut tulkita sairauden kaltaiseksi olotilaksi ja ottaa alusta alkaen tunti rauhallisesti. 

Lupaan tästä lähin ottaa rauhallisesti näinä pahimpina allergian hetkinä. Mutta salia en jätä. Mitenkäs se vanha mainos menikään: kahta en vaihda (ja niin edelleen)...