maanantai 12. huhtikuuta 2010

"Mielenrauhaa"

Jos kaikki aistit turtuu
ei voi mikään järkyttää
Ihmismielen padot murtuu
kun se viedään pimeään 
A.Sirkesalo


Mielenrauhaa tässä jo tarvitaankin. Tämä on taas yksi niistä päivistä.


Päiväpostissa tuli 3 kirjettä.
  1. Vihdoinkin saan luvatun apurahan - maksetaan 15. päivä (YES!YES!YES!)
  2. Verotuspäätös ja roima lisävero (KIROSANA), vaikka erikseen vielä kävin viime vuonna lasketuttamassa tulot ja menot ja veroprosentit kohdilleen. Onneksi on maksuaikaa, niin että ehtii keräämään rahat kasaan.
  3. Työsopimuksen esisopimus tuli allekirjoitettavaksi, paitsi että en minä sitä voinut allekirjoittaa, kun siinä oli ihan joku muu nimi kuin meikäläisen. Mikä vielä voi mennä mönkään tässä oletetussa uuden työn vastaanottamisessa?!?!?! Kirjekuoren päällä oli minun nimeni, käsinkirjoitetussa saatteessa oli minun nimeni, esisopimuksen ensimmäisellä sivulla oli minun nimeni, MUTTA sopimuksen allekirjoittajana en sitten enää ollutkaan.
Ole tässä sitten tyynen rauhallinen. Toisaalta, kyllä tämä minua suorastaan naurattaakin. On suoranainen ihme, jos tästä työsopimus vielä joskus syntyy. Kun jo nyt melkein kaikki mahdollinen on mennyt pieleen tai ollut vähällä mennä pieleen. En enää pysty ajattelemaan tätä asiaa ilman että hymy pyrkii väkisinkin pintaan. Tämä on kuin jossain piilokamerassa. Joskus tuntuukin, että elämäni on yhtä piilokameraa!!!

Jos nauru todella pidentää ikää, minen kuole ikuna. Hetki hetkeltä alkaa meinaan naurattaa enemmän ja enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti