"Koti-ikävä"

Päivä oli aivan kerta kaikkisen loistava. Olin hyvällä tuulella. Asiat tuntuivat sujuvan oikein mallikkaasti. Sitten musteni: illan lentopallovuorolla iski suunnaton koti-ikävä. Ketutti niin suunnattomasti, että olisin mielelläni lähtenyt kotiin siltä istumalta kun suurin ketutus alkoi. Jäin kuitenkin kentälle hammasta purren. Ei olekaan pitkään aikaan kadonnut hyvä tuuli niin nopsaan.

Onneksi kotimatkalla alkoi sitten hyvä tuulikin palata ja aiempi ketutus alkoi itsestänikin tuntua naurettavalta. Toki hetken piti istua kotona ennen kuin ketutus oli täysin poissa. Todella harmillista, että lempiharrastuksen parissa voi saada itsensä pahalle tuulelle. Salillakin on yksi cycling-ohjaaja, joka saa vereni kiehumaan. Kävin hänen tunneillaan ja tulin niiltä niin prkl:n kiukkusena ulos, että päätin lopulta välttää kyseisen ohjaajan tunteja. Liikunnan on tarkoitus saada minut rentoutumaan ja hyvälle tuulelle, ja jos tunnin loputtua tekee mieli kuristaa tunnin ohjaaja, voisin väittää, ettei rentoutumista ole tapahtunut.

Aamupäivällä kävin salilla core-tunnilla. Siitähän se hyvä fiilis oikein potkua saikin, kun totesin, että kehitystä on tapahtunut ja monet liikkeistä sujuu jo meikäläiseltäkin. Herri jee - olen löytämässä kauan kadoksissa olleet ja erittäin syvälle piiloutuneet vatsalihakseni. Ehkä niilläkin oli koti-ikävä ja haluavat nyt näyttää minulle olevansa jälleen kotona.

Pääasia, että olen nyt omassa kotona ja mieli on hyvä. Kohta painan pään tyynyyn ja näen toivottavasti kauniita unia. Aamulla tiedossa on puolen tunnin rentouttava hieronta ja loppupäivälle ei ole mitään ohjelmaa suunniteltuna. Voin ottaa rennosti! Ihanaa.