Niinpä - minä jaksan tanssia. Minä, joka en koskaan uskonut hurahtavani tanssiin. No, olenhan minä nuorena käynyt kunnon lavatansseissa mutta ikinä koskaan milloinkaan tanssillisille liikuntatunneille osallistunut. Ei todellakana. Ja nyt sitten - sunnuntain tanssitunti on MUST (joka kahden viikon päästä jää väliin erään nuoren miehen rippijuhlien takia) ja maanantain afroonkin on mukava päästä. Paitsi että huomenna ei ole afro-tuntia, joten huomenna poljetaan.
Muutakin mukavaa tähän sunnuntaihin kuuluu. Naamakirja - joka kertoo kaiken - paljasti sukumme lisääntyneen potralla pojalla. Serkkuni poika tuli isäksi tänä sunnuntaina aamupäivällä. Voi miten hienoa! Todella upeeta! Serkulleni tämä oli ensimmäinen lapsenlapsi ja voin vain kuvitella, kuinka täpinöissään hän on. Niin olisin minäkin, jos tulisin mummoksi. Äidilläni oli minun ikäisenä jo yksi lapsenlapsi - oma poikani. Ja syksyllä tulen siihen ikään, että hänellä lapsenlapsia oli jo kaksi.
Tottahan toki minä haluan tulla mummoksi, mutta toivon, että odottavat vielä tovin. Ei niin, ettenkö itse tuntisi olevani valmis, mutta toivoisin lapsillani olevan asiat mallillaan ennen kuin tekevät minusta mummon. Vanhin lapsista opiskelee ensimmäistä vuotta ammattikorkeassa. Keskimmäinen valmistuu lähihoitajaksi, mutta on toistaiseksi saanut vain sijaisuuden kesän ajaksi. Nuorimmainen toivottavasti saa peruskoulun päättötodistuksen ja jatkaa opiskelemaan. Joten ihan vielä ei olisi paras sauma, mutta toisaalta, jos elämä tuo sellaisen uutisen mukanaan, niin sitten sen kanssa eletään. Asiat järjestyy.
Näissä tunnelmissa on mukava mennä nukkumaan oman kullan viereen. Hän jo lähti edeltä uusi lukematon kirja kainalossaan, mutta saattaapi olla, että on nukahtanut kirjan viereen. Itse luin kyseisen kirjan tällä viikolla ja se oli hyvä.
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti