"Melkein onnellinen"

Melkein voisin kuvailla olotilaani melkein onnelliseksi. Itsestänikin tämä on melkoisen omituinen olotila.

Eniten onnellistaa (onko tuollaista sanaa olemassakaan?!?!) saamani sähköpostiviesti: työsuhteen esisopimus on laitettu perinteiseen postiin.Sen sitten allekirjoitan ja toimitan työnantajalle - ja voilá: kirjallinen (melkein) työsopimus on plakkarissa.

Vähiten onnellistaa Raision TE-keskuksen antama lausunto: minulla on liian vähän opintojen rinnalla suoritettua työtä, jotta olisin oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Olen siis päätoiminen opiskelija, joka omatoimisesti hakee töitä. Ja on jo (melkein) saanutkin. Mutta se mikä tässä onnellistutti, oli se ajatus, että siksihän minä työttömäksi työnhakijaksi ilmoittauduin, kun koin, ettei opiskeluni ole enää päätoimista ja olisin valmis jo töihin. Ja opiskeluni on ollut nimeen omaan ja ainoastaan päätoimista, jotta olen saanut rauhassa viedä niitä eteenpäin. Opintopisteitä on kasassa ilman keskeneräistä graduakin 298. Se on aika paljon, kun gradusta ja gradusemmasta tulee vielä 44 opintopistettä ja maisterille riittää 300. Mutta hei - kun ei kerran ole gradua laitettu kirjoihin ja kansiin, niin täysipäiväinen opiskelijahan sitä on. Joten ei nyt muuta kuin apinan raivolla täysipäiväisesti opiskelemaan vielä nämä jäljellä olevat päivät ennen (oletettua) työhön menoa.

Olen myös melkein onneton. Laskeskelin, paljonko minulla ihan oikeasti on asuntolainaa ja muuta velkaa. Huh, huh. Olisi kannattanut laskea aikaisemmin, niin olis jäänyt muutama luottokorttiostos ehken tekemättä. Ei sinänsä, että hätää olisi, varsinkin nyt kun olen (melkein) saanut töitä. Jostain näet luin, että velkaa ei saisi olla kuin korkeintaan kahden vuoden bruttotulojen verran ja sen rajan minä alitin kevyesti oletettujen vuositulojeni kanssa. Mutta kun lainan lyhennykset menee yhdeltä tililtä ja muut luotot menee toiselta tililtä ja vielä eri päivinä, niin on jäänyt kertakaikkisesti kokonaiskuva hahmottamatta. Sitä paitsi kun maksaa tietyn suuruisen lyhennyksen, on tyytyväinen eikä tule tarkistaneeksi kokonaiskuvaa. Mutta nyt on hahmotettu ja siitä sitä sitten tulin melkein onnettomaksi. Varsinkin kun olen vielä tällä hetkellä (melkein) rahaton. (Katso myös "mulla-ei-oo-rahaa"). Mitä opin: pidän tarkkaa kirjaa seuraavat vuodet, jotta asuntolainakin tulee kuitatuksi ennen eläkeikää. ;)

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, sillä huomenna menen (melkein) munaamaan itseni ja muut lentopalloturnaukseen. Osallistun siihen keskiviikkoisen lentopalloporukan kanssa ja me olemme mitä suuremmassa määrin varsin sekalainen seurakunta varsin laajalla osaamisen kirjolla. Mutta jos siellä on edes melkein hauskaa, niin se kannattaa. Sitä paitsi - toisten pelaamista on hauska katsella.